Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025


metsänteitä käyskelen Ja urkin mäntyyn, kuusehen, Ja linnun nään jos toisenkin, Vaan en saa käsihin'. Ne kaikki näyttää karttavan Mun lasketuita ansojan'; Niin tyhjänä kuin lähdinkin, Saan mennä kotihin. Kyll' linnustusta surkeaa Ois syytä surra, ruikuttaa; Vaan vaikka näytti pettävän, En itke sittekään.

Laula, nuorukainen, Ystävittes joukossa. Naura, nuori nainen, Siskojesi seurassa: Laulu tunteet jalostaa, Nauru leikit sulostaa; Koht' on laulu vaijennut, Neidon nauru katkennut. Lemmi, nauti, laula Silloin kun sen tehdä voit! Vieno on lemmen paula, Täys' oil malja jonka joit. Kehno se, ken ruikuttaa, Vaivojansa valittaa: Nauti, nauti nuorena! Sydän jäähtyy vanhana. Uneni.

Emäntä pääsi hädintuskin vetäytyneeksi takan ääreen tuolille, johon ohahtaen valahti, kädet syliin. Koko väki piiritti häntä siunaillen ja udellen mikä nyt oikein on? Toiset jo riensivät uloskin selkoa ottamaan. »Noo ... saamari, sepä nyt kamalaa on, kun ei saata sanoa, kun siinä vain ruikuttaa», tuskastui herastuomari sanomaan haikaillen ja pyörien sinne tänne.

He ihailee näkötorvin Romanttista maisemaa; He nauttii pitkin korvin, Kun varpunen ruikuttaa. Mut ikkuna peitetty mulla On mustin uutimin; Nuo aaveeni vierailulla Käy luonani päivälläkin. Saa vanha lempeni ilmiin, Taas haudasta hiipii tää; Käy kyynelet sille silmiin, Ja mieleni viehkeäks jää. Ja poika lempii neittä, Mi toista on katsellut; Mut toinen se lempii toista Ja on hänet kihlannut.

Jumala sinua ymmärtää, jos häneltä sitä rukoilet. Tahdotko, että rukoilen kanssasi? Alatko taas vetistellä ja ruikuttaa! En tahdo rukoilla, en voi rukoilla; tahdon Jumalalta oikeutta. En minä ole luonut pyrstötähteä poikkeamaan ikuisesta kiertokulusta. Se on hirmuista, mutta en voi sitä auttaa. En ymmärrä itseäni.

Harmistuneena alkoi äiti, kasvot kiihtymyksestä punaisina valittaa: "No kun se nyt on taas saanut päähänsä, jotta hänen pitää päästä sen pahanhengen rukin selkään, sillä pitkin maanteitä kehräämään ja hameitaan repimään ja miesten perästä pyörimään, niin siitä on heittänyt semmoisen takkiaisen, jotta ei enää anna yön lepoa, ei päivän rauhaa, vaan aina vain ruikuttaa sitä yhtä ja samaa kuin mikäkin pentuaan kaakattava hanhi, niin ihan tässä myllyssä jo ihminen päänsä menettää."

Mitä ne ruikuttaa ja voivottaa ja valittaa ja sadattelee, että maailma on murheen laakso? Eikö meillä ole kaikkea, mitä tarvitsemme? Eikö meillä polteta tervaa ja valmisteta makkaroita ja saippuaa ja pelata korttia? Eikö meillä ole vakituinen viinamme läpi vuoden pappilan viina! Was willst du noch mehr? Tuo on Snellmania! Sinä plagieeraat! Hyvät herrat ja naiset!

Hädissään näkyi olevan, mutta ei siltä ryhtynyt riisuutumaan. Grönberg kun huomasi tuon, jatkoi äskeiseen nuottiin: »Etkö sinä usko, mitä minä sanon? Tunteehan Ella minua niin paljon, etten minä tällaisissa asioissa aivan usein turhia jaarittele. Ota nyt vaan ja riisu, ettei minun tarvitse suuttua.» »Antakaa nyt anteeksi, herra vallesmanni, tämä kerta.» »Mitä joutavia ruikuttaa, täysi mies!

Moni se kyllä luuli mun suotta itkevän, Ja käski kaiken huolen mun poies heittämään. Vaan kuinka ystäväni taian unhottaa? Ei koko maalimassa ole toista semmoista. Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan; Sinulle hyvin kaikki käteesi toivotan. Kultani kukkuu kaukana. Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa.

Sitäpaitsi se ajatus alkujaan syntyi Esa Huttusen päässä eikä minun. Esa Huttusen kanssa makailimme ja harjoittelimme Vapunpäivää varten isänmaallisia lauluja, niinkuin "Ii-ii-illalla, Ison kirkon sillalla Ruikuttaa, ruikuttaa, Ruikuttakoon vaan. Ii-ii!"

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät