Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Silloin sen voivat vartiat korjata lattialta, näkevät siinä suomalaista kirjotusta ja minua tomppelia kun kirjoitin siihen nimenikin! Suoraa päätähän ne silloin osuvat minun kimppuuni! Levotonna käyskelen edestakaisin lattialla ja odotan, mitä tuleman pitää. Mutta mitä ihmettä se merkitsee, että naapurini ei tällä kertaa anna itsestään minkäänlaista elonmerkkiä!
Nyt ollaan Suomessa, astutaan puron vartta, on siinä karjan ura, on Muurikin jälkiä ja merkkiä sekä savessa että saven päällä ja yht'äkkiä tie sitten avautuu, levahtaa esiin outo, ihmeellinen luminen vaara, josta, jos sinne nousisit, näkisit Italian. Tulen varmaankin sitä näkyä kaipaamaan, kun kerran taas käyskelen kotoisia metsäpolkuja.
Ma täällä maalla käyskelen "pääll' kukkaisten ja ruusuin", En maailman murheit' tunne ollenkaan, Mut tunnustan: jos yksinään vaikk' Eedenissä öisin Mun helposti nälkä tappais oitistaan. En muuta tee kuin kukkien ja lintuin kieltä kuulen Ja vahvasti syön ja juon, kun annetaan: Vaan onneksi on isäntä niin ahkera ja reima, Mies pyyt, kalat, sorsat, kyyhkyt kantamaan.
Täs on poikas uljas, nuori; Esiin käy hän, voimaa täys, Kuin tuima tunturin tuuli. Metsän poika tahdon olla, Sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla Karhun kanssa painii lyön, Ja mailma Unholaan jääköön. Viherjäisel laattialla, Mis ei seinät hämmennä, Tähtiteltin korkeen alla Käyskelen ja laulelen, Ja kaiku ympäri kiirii. Kenen ääni kiirii siellä?
Mutta Unnolle ei toki hyötyä työstäni oleman pidä, sillä orjana en hälle siivosti askartele, vaan ylpeästi tässä ympärillä käyskelen ja katselen muiden raatamista ja vaiti olen. Mutta tämä sappea tekee, polttaa vertani ja silmät päästäni puhkaista tahtoo. Juuri niin, Kimmo, mutta mitä hankkisi mies? Karkaisinko? Mutta merkityn orjan vangitsevat ja omistajansa käteen tavaran jälleen tuovat.
Riennän oravieni iloihin, pyitteni pyrähtelyihin, jänön kanssa kilpasille ... unohdan oravat, pyyt ja jänikset, ja käyskelen polkuja ja porkkaan soita ja kiipeän kukkuloita, muistamatta, missä kuljen ja mitä varten... Vasta päivän mailleen mennessä palaan taas tätä samaa tietä kotiini. Tapaan kukkulalta katsoen kylän taas yhtä etäisenä ja pienenä kuin aamulla.
MARIAMNE. Vaimo, välttäkäämme olemasta toinentoisellemme vaivaksi. Minä kiirehdin hänen luoksensa. Jaa, tässä on tulta, tässä on tuulta mun ympärilläni, mutta lujana käyskelen ja varron mitä tuleman pitää. Ja nyt tulee joko onni armas tahi kaatumus jyrkkä. Ketä etsit? GREGORIO. Yhtä miestä! MARCIA. Ja tämä mies on sytyttänyt vihas? GREGORIO. Häntä vihaan aina kuolemaan asti.
Tuo kaikki on vanha juttu, Mut aina se uudeksi jää; Ja kelle se sattuu, senpä Sydänkammio sylkähtää. Sua rakastin, rakastan vieläkin! Ja maa jos kukistuisi, Sen raunioilla sittenkin Mun lempeni lieska uisi. Kesä-aamuna kirkkahinna Ma puistoa käyskelen. Kukat iskevät silmää kuiskuin, Minä käyskelen vaieten.
Minä kiitän sinua, etten ole ryöväri, en varas enkä valehtelija, etten istu siellä, missä pilkkaajat istuvat, vaan käyskelen kaukana jumalattomain retkiltä. Katso, minä olen kuin istutettu viikunapuu juoksevan virran reunalla, joka aina on kantava hedelmänsä oikeaan aikaan ja jonka lehdet eivät lakastu.
Mä metsänteitä käyskelen Ja urkin mäntyyn, kuusehen, Ja linnun nään jos toisenkin, Vaan en saa käsihin'. Ne kaikki näyttää karttavan Mun lasketuita ansojan'; Niin tyhjänä kuin lähdinkin, Saan mennä kotihin. Kyll' linnustusta surkeaa Ois syytä surra, ruikuttaa; Vaan vaikka näytti pettävän, En itke sittekään.
Päivän Sana
Muut Etsivät