Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kova, leppymätöin kohtalo näkyy tuominneen minut tuon tuostakin kärsimään hukkuvan ihmisen kaikki tuskat syöksyn syvyyteen, taistelen vimmatusti, olen tukehtumaisillani, tunnen kauhua, kuolon tuskaa, tartun rantaan, kiipeän jyrkkää kalliota pitkin ylös, toivon pelastuvani, pelastun mutta vaivun uudestaan, syöksyn takaisin mereen, taistelemaan, tukehtumaan ja hukkumaan."
Toisena päivänä menen yksin leikkimään pupua ja rupean itse itselleni pupuksi. Piiloudun näreen juureen ja kuukin siitä toisen näreen juureen. Närhi näkee minut ja rääkäisee, toinen närhi vastaa. Ne seuraavat minua puusta puuhun aitaan asti. Kiipeän piha-aituuseen, hiivin saunan taitse ja törmää ylös puutarhaan. Syön, veputtelen siellä herneenpalkoja.
Keskeytymättä jatkaa yläkertalainen kävelyään. Entäpä se on suomalainen? sanoo toverini. Koettakaahan te! Kiipeän pöydälle ja huutelen lämpöjohtotorven juuritse suomea. Ei mitään vastausta, ei edes hetkisen pysähdystä tuosta kirotusta kävelystä. Kiukustuneena tarttuu toverini luutaan ja jyskyttää sen varrella kattoa. Toinen jatkaa kävelyään olympolaisen tyyneydellä.
"Minä juoksen, hyppään, kiipeän, kannan suuria vesisankoja, ratsastan myllyyn ja juoksen alituisesti muiden asioilla; nyt minusta pian tulee oikea miehen mies ja oitis kun olen mieheksi päässyt, rakennan minä talon sinulle ja minulle, johon laadin vierashuoneen, salin, keittolan, ruokahuoneen ja " "Ja pieniä vaatekammioita, joihin saamme ripustaa vaatteemme", keskeytti tuo pieni Evan tytär.
Mutta mihinkä noita höyheniä käytettiin, sitä ei kukaan käsittänyt; kun sitä häneltä kysyttiin, saattoi hän vastata: minä aion tehdä niinkuin Posse teki Viipurin pamauksessa: jos Suomi tulee hätään, kiipeän minä torniin ja pudistan höyheneni ilmaan, niin että siitä syntyy yhtä monta sotamiestä kuin oli pussissa höyheniä. Veli puhuu kuin hanhen päästä, virkkoi kapteeni Svanholm, postimestari.
Nostan kiiruusti toverini jakkaran W.C:n päälle ja kiipeän venttiilin raosta kurkistamaan alas pihalle. Näen siellä kahdessakin karsinassa sotilashenkilön. Kumpikin ne ovat nuoria miehiä, toisella päällään venäläisen vänrikin univormu, toisella taasen viheriäinen puku ilman olkalappuja sekä lipaton kangaslakki ilman kokardia.
Ainoa, mitä minun onnestani puuttui, oli uushopeainen pöytäkalusto ja sen minä sain pari päivää sitten. Mutta minä en tiedä, mitä täällä on ilmassa semmoista, joka saa ihmisen niin lapselliselle mielelle. Minäpä kiipeän sohvalle tällä tavalla ja sitten on sinun, Siiri, kerrottava minulle satu avioelämästäsi. SIIRI. Satu?
Erämaihinko? Kaikki turhaan vain: Elon kruunu ain', Onni rauhatta Oot, rakkaus, sa! Vuorilinna. Tuolla ylhäällä kalliolla Vanha linna kohoopi, Jossa porttien, muurein takaa Muinoin ritarit väijyili. Tuhaks poltetut ompi portit Kaikki kuollut ja rauhaisa; Noita muureja rauenneita Juuri kiipeän halki ma.
Kuten jo sanoin, on Vuoksi ahkerasti akkunassaan havaintoja tekemässä. Tuon tuostakin keksii hän kävelypaikalla suomalaisia, sähköttäen heti aina havainnoistaan minulle. Kävelemässä on tilanomistaja Massinen Uudeltamaalta, naputtaa hän eräänä päivänä. Kiipeän oitis akkunaan, palaten hetken kuluttua naputtamaan: Sekö parrakas mies, jolla on nahkatakki päällään? Se juuri, vahvistaa V.
Riennän oravieni iloihin, pyitteni pyrähtelyihin, jänön kanssa kilpasille ... unohdan oravat, pyyt ja jänikset, ja käyskelen polkuja ja porkkaan soita ja kiipeän kukkuloita, muistamatta, missä kuljen ja mitä varten... Vasta päivän mailleen mennessä palaan taas tätä samaa tietä kotiini. Tapaan kukkulalta katsoen kylän taas yhtä etäisenä ja pienenä kuin aamulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät