United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ei tämäkään hämmennä ja kammota minua niin, kuin tuo kaikki käsittävä Olento Evan kirjassa. Sillä Jumalalla, jota äitini pelkää, on tosin kyllä ankarimman oikeuden silmät ja vihan katsanto syntistä vastaan; mutta jos kerta oppisimme, kuinka Häntä miellytämme, Hänen silmänsä ehkä hymyilisivät, Hänen katsantonsa ehkä kirkastuisi.
Täs on poikas uljas, nuori; Esiin käy hän, voimaa täys, Kuin tuima tunturin tuuli. Metsän poika tahdon olla, Sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla Karhun kanssa painii lyön, Ja mailma Unholaan jääköön. Viherjäisel laattialla, Mis ei seinät hämmennä, Tähtiteltin korkeen alla Käyskelen ja laulelen, Ja kaiku ympäri kiirii. Kenen ääni kiirii siellä?
Käyskelee kädet selän takana, henkisesti joutilaana, ja katselee kylmällä, välinpitämättömällä silmällä maata, taivasta, tähtiä ja kuuta. Mieli on kirkas kuin veden kalvo, jonka kuvastinta eivät intohimot hämmennä. Mutta samalla on se tavallista herkempi vähimmillekin vaikutuksille ulkoapäin.
Hän oli siihen pakotettukin, sillä palvelijat olivat ulkotöissä, ja hänen piti yksin laittaa ruoka koko joukolle. Palvelijoiden ja herrasväen ruuat kiehuivat eri kattiloissa. Lisäksi piti hänen valmistaa ruokapöytää, sillä isä odotti ruokaa. Kiireen touhussa, hikisenä ja väsyneenä pyysi silloin äiti: "Maiju!... Tuleppas hämmennä tuota riisiryynipuurokattilaa, jotta isä saa ruokaa."
Mitäs semmoisen ukko rahjuksen kanssa ... hyväksikin luulin, mutta ei ole mihinkään. Olihan Ilpottarella poikakin. Kovakasvoisen ja ravakkaluontoisen naisen muoto muuttui yht'äkkiä. Se heltyi. Suussa värähti, mutta sitten hän taas voitti mielensä ja kivahti: Suunne kiinni ja hämmennä pataasi, ettei pohjaan pala!
Kun nyt jalopeura ratsastajat näkee kentällä, seisahtuu se silmänräpäykseksi ja tarkastaa vihollisten rivejä. Ei mikään kiljunta eli pilkkaava huuto hämmennä sen tajuamista. Sen voi ainoastaan ruuti tehdä. Viimein kivääri laukeaa, ja nyt eläinten kuningas muuttaa rauhallisen, majesteetillisen käyntinsä tuliseksi hyökkäykseksi, joka hajottaa pienen vihollisjoukon, niinkuin akanat tuuleen.
PAAVO. Silloin syleilivät Niin hartahast' ett' oikein kadehdin. MEIJERHOFF. Voi-kirnuhun sä sotke kateutes Ja juuston-heraan juttus hämmennä! Mun katkeruutta tuota täytyy kuulla, Jot' ikinä en todeksi voi luulla. PAAVO. Sen, luulen, todeks' uskoa jo voi, Jost' ympäriinsä kielikellot soi. Syrjään. Ja sehän totuus mua miellyttää. MEIJERHOFF. Vai niin! kas sepä uutta on, kas se!
Se minua kiusasi, enkä ollut pyyntöä kuulevinanikaan. Hetkisen kuluttua huusi äiti taas, nyt jo kovemmin: "Mai-ju!... Tule hämmennä tuota huttua, jotta ei pala pohjaan!" Minä ryhdyin nyt lukemaan romaania, viattomana kun en mistään mitään tietäisi.
Ja samalla katsoen Kebeesen hän sanoi: "Kun ei vaan jokin siitä, mitä tämä puhui, olisi saanut sinuakin, Kebes, hämmennyksiin?" "Ei suinkaan", vastasi Kebes; "kuitenkaan en tahdo väittää, ett'ei moni seikka minua hämmennä." "Siitä me siis ilman mutkitta olemme sopineet", sanoi Sokrates, "ett'ei itse vastakohta koskaan voi itsellensä vastakohdaksi tulla." "Täydelleen", sanoi Kebes.
Emäntä itse, aina töissänsä tarkka, vehnaisia leipoo pöydän päässä ja silmäilee uloos vainiollen, koska tulleen vieraat kauka-kylistä. Perä-akkunasta päivä paistaa ja uuni loimottaen lämpii. Mutta sinisessä arkussansa Eriika lepää salin hiljaisuudessa, eikä kenkään hänen pyhää rauhaansa täällä hämmennä.