Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Emäntä kysyi: »Vai ihan se Ihalainen ruuan äärestä! Huttuako se Anna Liisa keitti?» »Huttua.» Antti oli jo päässyt syönnin alkuun, kun emäntä vieläkin valitti: »Eipä näistä meidän ruuista ole, kun ei ole mitään erityisempiä herkkuja... Toisit nyt Anna Kaisa sitä palvattua sian lihaa...?» Anna Kaisa kiirehti täyttämään pyynnön. Antilla oli mainio ruokahalu.
Sipolan ukko miettii: hyvä olisi niin ja hyvä näin. Sääli huttua ja sääli vatsaa. Härän päässä on paljo mieltä, semmoinen härkä ei tule tuulesta, se on enempi kuin emälammas ja kaksi karitsaa. Vaikka tosin meidän talo ei sairasta yhtä härkää. Ja eihän silloin suon silmään mene jonka itse antaa.
Turtiainen jo kiirehti: »No kun Kaisa ei kerran sitä työn jumalattomuutta pelkää, niin mitäs siinä on muuta kuin kampsut kokoon ja alkaa vain yhteisessä kattilassa huttua keittää?» Kaisa hätäytyi. Hän odotti Vatasen tuloa. Turtiainen tiukkasi: »Vai mitä se Kaisa ajattelee?» »Nuo porsaan jäletkin näet ovat jääneet pyyhkimättä!» valitti Kaisa, tekeytyen kuulemattomaksi.
Se minua kiusasi, enkä ollut pyyntöä kuulevinanikaan. Hetkisen kuluttua huusi äiti taas, nyt jo kovemmin: "Mai-ju!... Tule hämmennä tuota huttua, jotta ei pala pohjaan!" Minä ryhdyin nyt lukemaan romaania, viattomana kun en mistään mitään tietäisi.
Kolkkaa kotaa, Anna akka pataa; Mitä sillä paalla? Papille huttua. Mitä sillä papilla? Lasta ristimään. Mitä sillä lapsella? Lastuja poimimaan. Mitä niillä lastuilla? Saunaa lämmitä. Mitä sillä saunalla? Maltahia tehä. Mitä niillä maltailla? Olutta panna. Mitä sillä oluella? Häitä juoa. Mitä niillä häillä? Miniätä tuoa. Mitä sillä miniällä?
Orjatyttö löylyn löi, ja yksin söi Panu kuivanutta kalaa ja jäähtynyttä huttua. Mutta kun kylän miehet aamulla kuulivat, että Panu oli palannut markkinoilta, tulivat he tietämään, mitä oli tehnyt nälänhädän häätämiseksi. Oliko eloja ostanut etelän pohatoilta? Saataisiinko pian lähteä noutamaan? Ei ollut mitään tehnyt, ei ollut ostanut; ei ollut, millä osti, ei, millä vaihtoi.
Ja kun isä viimein tuli, niin oli heidän ilonsa sanomaton. Maukkaasti ne lapset sitte söivät huttua, jota äiti kantoi kivivadissa heille penkin nenälle. "En muista josko muistin silloin panna syömään käydessäni käsiänikään ristiin ... ammonka siinä ei ollut lukemisen aikaa..." ajatteli kappalainen itsekseen. Sen ajatteleminen täytti hänen rintansa erinomaisilla tunteilla.
»Mitä sorttia siellä on?» »Vanhaa tuttua.» »Voi pannut ja kattilat! Taas sitä huttua? Ei särvintä muuta. Ei leivästä tietoa. Tämä muona on vatsalle helkkarin mietoa.» »Pojat, kokkimme on ihan ilmiö alallaan.» »Totisesti. Sen vannoisi vaikkapa valallaan.
Ketjuun! ei enää nyt huttua maistella,» »... vaan jälkiruuaksi saamme nyt taistella.» Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä suuren, mustan rotukoiran myötä. Varmaan vanhan vaivalloinen kulku tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta, tai lie mikä mielen puuska ollut, päätä käänsi se ja ilmaa nuuski, haukkui, sitten lähti hölkkäjuoksuun tietä pitkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät