United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä sorsat naristen lentelivät pitkin järven öljytyynettä pintaa, ja veljesten luoti heistä kaatoi lennosta monta. Kaunis oli kevät niin Ilvesjärven rannoilla kuin niituilla ja laihopelloilla Impivaaran pirtin ympärillä, jossa uhkea vilja rehoitti, kasvain päivien hohtavassa paisteessa ja öitten lempeässä viileessä.
Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa. Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Aiat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laaksoihin katosi.
Usva oli nyt haihtunut ja aamu oli ihana; metsän laulajaparvi riemuitsi, yksi ja toinen ukkoteiri puun latvassa kuherteli muistoksi lopetetusta hääajastaan, sillä välin kun sorsat kaislikossa kääkättelivät. Auringon hedelmälliseksi tekemä luonto hurmasi meitä suloisella elävyydellänsä. Yhtä vaikeaa kuin edellisenäkin iltana oli meidän nytkin saada täkyjä.
"Näetkö tuolla mitään", kysyin minä pojalta, osoittaen samalla sormellani lampea kohden. "Näen, siinä on pieni järvi." "Eikö muuta?" "On siinä muutakin." "Mitä muuta?" "Puita järven ympärillä." "Eikö mitään muuta?" "Ja vuoren nyppylöitä." "Ja." "Ja ja uiskentelevat sorsat." "Entä sitten?" "Ja majat toisella puolen järveä, karjoineen, suitsuineen, lypsäjineen ja lapsineen."
Kun kerran kävin pihalle, Aivan aamulla varahin, Kuulin laulannan lahella, Miepä rannalle laseme, Luulin veikon veisoavan, Laulavan emoni lapsen. Eipä veikko veisannunna, Laulanna emoni lapsi, Sorsat täällä soittelevi, Kuikat kuikerrettelevi, Koskessa kiven kolossa, Veen virran pyörtehessä. Kotihinsa toivova.
2. Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teeret kuhertavat. Kumppaninsa saavat Pikkusetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Sorsat ruo'istohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas laulaa puussa,
Mutta kun ei ollut venettä koko kylässä, niin eivät linnut paljo tarvinneet huolia rannoilla pyssy kädessä kulkevista metsästäjistä. Että kuitenkin aina joku oli päässyt hengestään, siitä olivat todistuksena paistin muodossa esille tulevat sorsat. Pääelinkeinona kylässä on maanviljelys.
Ma täällä maalla käyskelen "pääll' kukkaisten ja ruusuin", En maailman murheit' tunne ollenkaan, Mut tunnustan: jos yksinään vaikk' Eedenissä öisin Mun helposti nälkä tappais oitistaan. En muuta tee kuin kukkien ja lintuin kieltä kuulen Ja vahvasti syön ja juon, kun annetaan: Vaan onneksi on isäntä niin ahkera ja reima, Mies pyyt, kalat, sorsat, kyyhkyt kantamaan.
Herra Wallenberg iski asiaan: "Holman puolella lahtea sorsat voivat todella olla pieniä ja keskenkasvuisia. Mutta meillä, Lahisten puolella, ne ovat suuria ja lihavia kuin syöttiläsankat. Veli Malmfeltin ruis on huonoa. Ennenkuin mennään järvelle, voimme katsoa minun ruistani Pässinmutkassa. Sankkaa niinkuin paras hamppu. Mutta sen tekee maahenki, jolla ensi kuussa vielä teen jymyt Suomessa."
"Näin senkin, mutta niinkuin ikävän metsälammen vaan: kaikki loiskivat kalat, uivat sorsat, kuvastavat metsät ja vuoret, ja toisella puolen olevat kesämajat olivat poissa: niitä en nähnyt laisinkaan." "Miltäs tämä niitty näytti silloin silmissäsi?"