Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kylmät ankarat syystuulet puuskuivat pitkin katuja, nostattivat pölypilviä ilmaan ja tanssittivat kellastuneita lehmuksenlehtiä käytävillä. Telefooniverkko vonkui kaupungin päällä, alinomaa kuului tuulessa paukahtelevia ovia, ihmiset rientelivät kehenkään katsahtamatta sinne tänne asioillaan, ja naiset, unohtaen asunsa ja asentonsa pitelivät vaan hattujaan ja hameitaan.
Mutta matkailijoilla on kiire, ne eivät jouda kauan viipymään kuolleitten haudassa, vaan kömpivät jo ulos, herrat silkkinallejaan suojellen ja naiset hameitaan käärien, estäen niitä koskemasta kosteihin seiniin. Täytyy joutua mukaan, sillä vaikka usko olisi kuinka luja, ei tänne tuntuisi haluttavan jäädä eksyksissä vaeltamaan maanalaisessa miljoonakaupungissa.
Heillä oli paremmat ja kauniimmat kevättakit kuin Olgalla! Siitä olivat he nyt niin toimessa. Ja he lähtivät kaupungille kävelemään. Kaikkia ihmisiä he katsoivat, että huomaavatko. Ja kun joku heihin katsoi, niin he olivat hyvillään ja heiluttivat hameitaan vielä enemmän. Kun tuli joku rouva tai herrasneiti vastaan, niin he katsoivat hymyillen heihin.
Erinomaisen kaunis kukkaterttu azaleapensaassa tien vastaisella puolella nostatti hänen huomionsa; hän meni tien poikki sitä ottamaan ja tipsutteli varovaisesti punaisen pölyn ylitse, valkeita hameitaan huolellisesti kohotellen ja monella tavalla inhoansa näyttäen, ikäänkuin valkea pikkuruinen kissanpoika, jonka täytyy saattaa tahratonta turkkia sekä pehmeitä käpäliään vaaranalaisiksi likaisella maantiellä.
»Hyvähän tuo oli, että lapset saivat isän, joka heistä huolta pitää», sanoi kummi. »Hyvä oli, hyvä oli!» sanoi mummo. »Pitäisiköhän sitä kahvia turauttaa?» kysyi kummi. »Ka, hyvähän se on. Turauta vaan. Mieleenhän se on», sanoi mummo aukoen hameitaan. Vähän ajan perästä tuli isä alusvaatteissaan pirttiin; äänetöinnä meni hän pöydän päähän istumaan. Pirtissä tuntui hieno viinan löyhkä.
Harmistuneena alkoi äiti, kasvot kiihtymyksestä punaisina valittaa: "No kun se nyt on taas saanut päähänsä, jotta hänen pitää päästä sen pahanhengen rukin selkään, sillä pitkin maanteitä kehräämään ja hameitaan repimään ja miesten perästä pyörimään, niin siitä on heittänyt semmoisen takkiaisen, jotta ei enää anna yön lepoa, ei päivän rauhaa, vaan aina vain ruikuttaa sitä yhtä ja samaa kuin mikäkin pentuaan kaakattava hanhi, niin ihan tässä myllyssä jo ihminen päänsä menettää."
Muista antaa Hannekselle 10, kun se kesän perhosista sinulle kirjottaa! Tule pois! sanoi kapteeni tuimasti. Ja, ai-ai sitä meidänkin likkaa, jatkoi Hinkki, kun nostaa hameitaan, katos noin: Hinkki rupesi matkimaan kapteenille Magdan tanssia. Pidellen käsillään muka hameita mahan päällä hän hyppi yhdellä jalalla eteenpäin ja toisella jalalla potki hurjasti ilmaan.
Lasi läikähti, Mimmi pudisteli hameitaan. Nelma istui erään miehen polvella. Mimmi vei Sakriksen kainaloista kiskoen saliin. Herrat purskahtivat raikuvaan nauruun. Sakris ei mitään kuullut. Hän ällisteli Nelmaa, joka ei edes piiloutunut. Rampa ei voinut uskoa silmiään ... hän hierusteli niitä ja katseli. Nelmako tuossa ... tuollaisena? Nelma ... pettänyt hänet? Pettänyt?
Sentähden lähti Roosa-neiti itse palvelijoineen lyhty kädessä saattamaan vierastaan kotiin, vaikk'ei ollutkaan sitä heidän väliä kuin satakunta syltä kylänkeskeistä taivalta. Lähtivät ja kiertelivät lyhdyn häilyvässä valossa maantien syvimpiä rapakoita, kohottelivat hameitaan puolelta ja toiselta aina vain ylemmäksi, etteivät helmat pääsisi kastumaan; eipä tuossa ketään lie ollut näkemässä.
Hän kulki huoneessa ja heilutteli ruumistaan, että hameen helmat hemsahtelivat. Lyyli ihastui äärettömästi, ja alkoi pahoa kun ei hänellekin ollut röijyä. Hanna haki vintistä äidin mustan pyhäröijyn ja antoi punaisen Lyylille. Ja sitten koettivat yhdessä kävellä ja olla. Lyylikin osasi heiluttaa hyvästi hameitaan, kun Hanna vähän opetti. Heistä molemmista oli hauska, varsinkin Lyylistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät