Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Tunteehan sinut toki äiti vainajasi näöltä vaikka milloin, sanoi emäntä ja askarteli edelleen tuvassa. Missä sinä olet aikojasi elänyt ... kuuluithan olleen hukkuakin? kysyi hän taas vähän ajan kuluttua ja näytti asettelevan ruokaa pöydälle. Minä sanoin, että olin elänyt milloin missäkin maailmalla, ja siihen vastaukseen näytti emäntä olevan tyytyväinen.
Hädissään näkyi olevan, mutta ei siltä ryhtynyt riisuutumaan. Grönberg kun huomasi tuon, jatkoi äskeiseen nuottiin: »Etkö sinä usko, mitä minä sanon? Tunteehan Ella minua niin paljon, etten minä tällaisissa asioissa aivan usein turhia jaarittele. Ota nyt vaan ja riisu, ettei minun tarvitse suuttua.» »Antakaa nyt anteeksi, herra vallesmanni, tämä kerta.» »Mitä joutavia ruikuttaa, täysi mies!
Partanen yritti selittää: »Minähän olen se Mulon Partanen ja minä sanon että...» »Suu kiinni! Onko tämä vaimo Kaisa Makkonen?» »No, on, on... Hyvä isä siunatkoon!... Johan tuo on sanottu, että Makkosen leskihän minä olen... Tunteehan minut tämä Vatanenkin!» riensi silloin Kaisa. »Riittää! Tunteeko vaimo Kaisa Makkonen nämä kaksi miestä?» keskeytti toinen, kasvot punaisina vihasta.
Se olisi mainio vihkimärengas. Muutamilla markkinoilla satuin sen saamaan 'levoipravoissa', vaikka se oikeasta kuuluu olevan erään kamreerin kihlasormus. Mutta se on kallis peina. Minullekin nousi se noin kuuteenkymmeneen markkaan, mut onhan siinä kultaakin hyvä joukko." "Näytäpä. Kyllä on paksu, mutta onkohan tuo täysinäinen?" "Ihan varmaan; tunteehan sen jo painostakin."
"Tunteehan joka lapsikin meidät keltaisista nutuistamme." "Mutta minä en totisesti tiedä", sanoi kolmas, "mikä meidän eteemme tulee täällä metsässä, kun meidän täytyi karata aseitta ja varoitta." "Onhan meillä vene", sanoi järeä, voimakas ääni, joka siihen asti ei ollut puuttunut puheesen. "Ja mitä me sillä sitte tekisimme?
Ota sinä selvä sellaisista! Heitä nuo mietteet hiiteen ja pane takki päällesi, niin lähtään astumaan, kiirehti Pekka. En askeltakaan. Taidatpa olla oikein toimessasi. Etkö liene minullekin vihoin, vaan tunteehan "kampsukin" leikin. Ja yksinäsikö jäät tänne? Niin. Oletpa vähän joutavissa. Saanko viedä terveisiä, ettet tule? Vie vaan, en tule.
Siirappimällejä. Niin velaksi? No kun et tahdo antaa, niin elä! Elä häntä kalanhäntä suuhuni lennä! Tunteehan kamssukin leikin! Koetin vaan malttiasi. Niin viidentoistako pennin edestä? Siinä on ja saat yhden vielä kaupantekiäisiä! Minulta saat lainaan sen viisitoista penniä, niin voit Juusolle heti maksaa, tarjoili Ralle velanottajalle. Minulle se on sitä parempi, kuta pikemmin.
Voi sehän olisi kauheata!... Mutta kun äitinikin minua niin varoitti... Tunteehan rouva toki maailman, ihmiset paremmin kuin minä sokea tyttö!... VII:s KOHTAUS. Kas, täällähän on jo uusi tyttö. SELMA. Oletteko ompelija? IINA. (Itsekseen.) Sievä tyttö. (
Mutta tuo ukon pahuus vaan ei hellittänytkään. Hän ei ymmärtänyt tarkotustani, vaan pysytteli mukanani kuin mikä kerä ja hyvitteli: "Sitähän minä, jotta oikeaanhan minä osasin... Tunteehan teidät jo vanhempienne ulkomuodostakin." Minua hän suututti, varsinkin kun näkemässä oli joukko Sortavalan kaupungin herroja kuten: pormestari, seminarilaiset ja Nissisen ylioppilaspoika.
»Meidän pitäjän miehiä», lausui hän vihdoin puoliääneen ja säikähti, kun aliupseeri kääntyi häntä katsomaan. »Kettu-Kustihan se on, terve!» lausui aliupseeri, pisti kättä ja hipasutti lakkinsa laitaa. »Ka, tunteehan vielä», lausui Kusti ja pani lakin päähänsä ja säikäys muuttui hyväksi mieleksi. »Upseerina?» kysyi Kusti. »Niin, aliupseeri.» »Niin, no kuitenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät