United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Värsyt tämmöiset kuin: "Ja se ilta oli lammin, ihana Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat;" tahi: "Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu;" tai: "Toivoon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kuin järven jää, Kukapa sen viimenki lämmittää?"
Itse aurinko ilosta Paistoi paljon lämpimämmin, Kuin on muinoin monna vuonna, Että kasvoi kaikki paikat, Kaikki kuivat kankahatkin, Kaikki kallion kolotkin, Vuoren rotkot ruohokkaiksi, Kaikki kukkaset keolla, Kaikki niityt notkomailla, Laihot laaksoissa iloitsit Kasvantoa kaunihinta.
Pieni päivyen murunen, kuun on välkettä vähäsen laula Lapin taivahalle. Tyhjään tyytyy kivi keolla, laihempahan lappalainen." Tuopa tietäjä tosien, Repo tietäjä tosien, valjasteli varsojansa. Itse pulkkahan rupesi, asetaikse ahkiohon, ajoi päivässä yhessä Turjan tunturin laelle. Raksahutti rumpuansa poronkoivella kovalla, kalahutti kalliohon miekalla tuliterällä.
Kaikki kukkaset keolla, Kaikki päänsä kallistavat Luojallensa kunniaksi, Miks'ei mekin ihmisraukat Saata suullamme sanoa, Luojan töitä tutkistella; Kosk' on Luoja meiät luonut, Luonut luontokappaleita Muita vielä viisaammaksi, Kielen antanut puhua, Että järjen ymmärrellä! Oli kerta miestä kolme, Jotka sattuivat Savosta Kulkemahan kuuluisahan, Haluisehen Helsinkihin.
Kaikki kukkaset keolla, Kaikki päänsä kallistavat Luojallensa kunniaksi; Miks ei mekin ihmisraukat Saata suullamme sanoa, Luojan töitä tutkistella, Kosk' on Luoja meitä luonut, Luonut luontokappaleita Vielä muita viisaammaksi, Kielen antanut puhua Että järjen ymmärrellä! Oli kerran miestä kolme, Jotka sattuivat Savosta Kulkemahan kuuluisahan, Haluisehen Helsinkihin.
Joka ystävänsä mistaa, suru sille siaan jää; Voi sitä suurta tuskaa ja sitä ikävää! Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee, Niin suru syäntäni kovemmin kaivelee. Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla, Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa. Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan, Kun sinä mun nyt hyljäsit ja heitit kuolemaan!
Mitä ihmisen ihossa: Mikä aine aivoloissa, Mitä on veri vetelä, Mistä luu lujaksi tehty? Mitä kulkevat keolla, Liikkuvaiset luonnon päällä, Matelevat maan sisässä? Mitä on meren mahassa? Luonnonkirja liian suuri, Onpi mainita mahotoin. Vielä mulla miettimistä: Miks on kehno kerjäläinen, Miksi keisari komia, Miksi rikas röyhkiämpi, Aateliset ylpiöitä?
Ja se ilta oli lämmin, ihana, Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat. Likka istui kreivinsä sylissä, Moni muistui mielehen; Yö joutui ja päivä oli laskenut, Hän nukkui kreivin vierehen. Aamulla koska likka heräsi, Hän oli ihan yksinään; Pois oli laiva lähtenyt rannalta, Pois kreiviki vierestään. "Voi, voi mua vaivaista piikaa!