Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Oo, Rita, kuinka tämä kaivelee sydäntäni. So-so-so! Vaan ne pojat, ne saavat kerran tuta, kuka on herra, siellä rannalla! Siellä joku koputtaa. Varmaan Borghejm! Käykää sisään! Hän on pieni, henturoinen, kumarainen olento, vanha ja harmaja, terävät ja tuikeat silmät. Pukunaan vanhanaikainen korjankirjava hame, musta säpsähattu ja kauhtana. Täti! Tuo on varmaan se!
Onpa siellä tyttöjä, joiden kelpaa renkiäkin puhutella. Pahuus häntä suri, jos yksi meni, kun sadottain toisia jäljellä on. Oho! Mitä varten sen tekisin? Mitä huolin minä siitä, ettei hän minusta enää välitä? Nythän pääsen hänestä rauhaan, niinkuin olen toivonutkin. Se se sydäntäni kaivelee. Luulee minua pahaksi ja ilkeäksi. Mutta se ei ole totta. Hän saa pian nähdä erehdyksensä, sen lupaan.
Mua kaivelee, ett' yhden miehen vereen Noin moni kastaa leipänsä ja mikä On hullumpaa hän vielä heitä käskee. Ihmeeksi ihmiset viel' uskoo toistaan. Ne oisi kutsuttavat ilman veistä, Niin ruoka säästyisi ja henki säilyis. Esimerkiksi: tuo, joka häntä lähin On pöydässä ja samaa leipää taittaa Ja saastaa häntä samast' astiasta, Murhaamaan hänt' on lähin. Moist' on nähty.
Ja kun taas on vuosisatoja, vuosituhansia kulunut, kuka silloin kaivelee sammaltuneita kiviä, vaivaten päätään ajatellen mikä ihmeellinen raunio siinä on? Ehkäpä silloin joku tiedemies viisastellen sanoo: kukapa tietää, vaikka siinä kerran olisi piispakin asunut; vaan ehkäpä toinen siihen vastaan väittää? mokoma kivikasa lienee vaan lapinraunio. Vaan oikeen he kumpikin arvelevat.
Joka tapauksessa tämä mehiläinen kuuluu veistotaiteilija- eli siselöitsijä-mehiläisten luokkaan, jotka eivät valmista vahaa, vaan tyytyvät työhön käyttämään raaka-ainetta, jota heille hankitaan. Se valitsee siis ensimäisen kennon paikan, kaivelee hetkisen vahamöhkälettä, kooten kuopan ympärille kohoaville reunoille sen vahan, jonka se ottaa sen pohjasta.
Otanpa siitä selvän huomenna, sillä tietystihän näitä kuulusteluja jatkuu vielä monta päivää ja hän kajoaa joka asiaan, mihin santarmitkin. Mutta päivät alkavat kulua kaikessa rauhassa eikä minua sen koommin viedä Mashkevitshin eteen. Mieltäni kaivelee joka päivä vastalause. Mitä tehdä?
Parhaankin isännän kuollessa tahi köyhtyessä heitä myydään niinkuin muutakin irtaimistoa." Rouva Shelbyn ääni värisi mielenliikutuksesta ja katkerat kyyneleet vierivät hänen poskillensa. "Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni", sanoi vihdoin herra Shelby, "mutta jos sinä tuntisit Haleyn, niinkuin minä, ymmärtäisit, ett'en vähemmällä voinut päästä hänen kouristaan.
Koko Jyväskylän pieni kaupunki, vieläpä lapset ja hiiretkin tiesivät sitten kertoa hyvä, etteivät kertoneet ennenkuin se tapahtui kuinka Aatami Kehnolin kulki ulos Vaasan tulliportista pieni punainen kirstu rattailla ja ohut kyynelsilmä nuorukainen kirstun kannella. Pienetkin asiat ovat pienessä kaupungissa suuria. Kun linnut oksapuissa Kauniisti laulelee, Niin suru sydäntäni Kovemmin kaivelee.
»Onpa kuitenkin epäilemätöntä», virkkoi hän viimein, luoden silmänsä jälleen ylös, »että myyrä kaivelee maanalaista, pimeää käytäväänsä meidän jalkojemme alla, vaikka me, joilla sen liikunnoista on tietoa, emme voikaan selvään osoittaa, missä se liikkuu.
Hän oli ostanut Nelmalle sormuksenkin... Ja olisi tässä ostettu tonttikin! Nyt... Nelma... Kukkelmanin kurkkua kaivelee ikään kuin itku. Hän kököttää makuupaikallaan. Mitäs nyt? Nyt ne tulevat! Nyt se saisi ... ruoskaa ... Nelma! Sakris työnsi korvansa edestä pois märät hiukset, että olisi kuullut paremmin. Oliko tuo Nelman naurua ... kelvottoman? Ja Mimmille pitäisi antaa oikein selkään!
Päivän Sana
Muut Etsivät