Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Joka ystävänsä mistaa, suru sille siaan jää; Voi sitä suurta tuskaa ja sitä ikävää! Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee, Niin suru syäntäni kovemmin kaivelee. Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla, Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa. Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan, Kun sinä mun nyt hyljäsit ja heitit kuolemaan!
Läksi siitä astumahan Ahon poikki, toisen pitkin, Vieri soita, vieri maita, Vieri synkkiä saloja. Itse lauloi mennessänsä, Virkkoi vieriellessänsä: »Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi, Eikä tuima tuimemmasti, Kipeämmästi kivistä, Jotta koito kuolisinkin, Katkeaisinkin katala Näiltä suurilta suruilta, Ape'ilta miel'-aloilta.
Pani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa, sinisilkit silmillensä, punalangat päänsä päälle. Läksi siitä astumahan ahon poikki, toisen pitkin; vieri soita, vieri maita, vieri synkkiä saloja. Itse lauloi mennessänsä, virkki vieriellessänsä: "Syäntäni tuimelevi, päätäni kivistelevi.
Kuinka taitaa silmäni katsella Toista kultani sylissä? Näin suurella syämeni surulla Nimeäs minä muistelen. Näin suru minun syäntäni vaivaapi, Pois ei lähe mielestä. Voi jospa se rakkauen kipenä Nyt vieläki eläisi! Ja Herra nyt tälläki hetkellä Sinun mielesi kääntäköön! Petetyn kirous. Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit!
Sa kaunis saaren tyttö, Tuo venhees rantaan päin; Sa tänne nyt luokseni istu, Niin haastamme käsikkäin. Pääs syäntäni vastaan paina,
Päivän Sana
Muut Etsivät