Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Vain unelmissaan hän sun näkee, Hän itkee ja kättäsi suutelee Ja nimeäs huutaa, Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä, Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. "Impi lempii, impi lempii!" Etukannella, mastohan nojautuin, Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.
KERTTU. Muistele toki vähemmin minua kuin häntä, jonka kädessä minä ainoastaan olin välikappale, kehno ase. LIISA. Se päivä, koska, nauttiessani valkeutta, mä unohtaisin kiittää häntä, jonka armohelmasta onneni sain, se päivä tuokoon jälleen takasin sokeuteni synkeän yön. Sun nimeäs aina ylistää tahdon, hallitsija taivaan ja maan.
Oi haaveksunta! Pian riemukukkani päälle lunta Loi hauta. Hellästi mainitsen nimeäs, Et havaa, Et kuule ääntäni, mökkiäs Et avaa. Ei kyynel auta, Ei itkus auta Sydäntä, jonka jo tuonen rauta Löi hautaan. Vaan vaikk' ol ankara salliman Tuo puuska, Suloinen on suru, siunajan Vaan tuskaa; Sun onnes koitti Ja taistos voitti, Kun rauhan kelloa sulle soitti Jo hauta.
»O, Isä meidän, jonk' on koti taivas, ei siks, ett' ois se rajas, vaan kun siellä rakastat enin ensi tekojasi. Nimeäs, voimaas ylistäköön luotu jokainen, koska kiitos sorja sopii Sun suloiselle henkäyksellesi. Lähestyköön sun valtakuntas rauha, näät jos se tulis ei, me emme koskaan vois koko järjellämme päästä sinne.
Kun eessä Herrani taas seison, hälle nimeäs usein mainin ylistäen. Hän vaikeni, ja sitten aloin minä: 'O nainen siveä, min kautta yksin inehmon heimo kohoo kaiken yli tarhoissa taivaan pieni-piirisimmän. Niin mua miellyttää sun määräykses, ett' tehty jos jo ois, ois myöhää mulle; enempi ei sun tarvis haastaa. Mutta
Kuinka taitaa silmäni katsella Toista kultani sylissä? Näin suurella syämeni surulla Nimeäs minä muistelen. Näin suru minun syäntäni vaivaapi, Pois ei lähe mielestä. Voi jospa se rakkauen kipenä Nyt vieläki eläisi! Ja Herra nyt tälläki hetkellä Sinun mielesi kääntäköön! Petetyn kirous. Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit!
Eik' itseään paremmaks katso, Kuin niitä, joita hän kiroo." Niin, Herra, mä ylistän nimeäs, Enk' itseäin paremmaks katso, Kuin niitä, joita mä kiroon. Mutta mä kiroon niitä. Mikä se on, joka piinaa mua Ja käskee hurjiin kostonhuutoihin? Ne vaijenna, Herra! Anna mun kuolla kuin poikas, Joka rukoili pyövelein eestä! Ei, min' en voi. Kostoa, kostoa!
LAURI. Otamme tuliskekäleet. JUHANI. Otamme tuliskekäleet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano nimeäs, sukuas ja asiaas. LAURI. Ei, mutta tarkoitinpa iskeä kekäleisin kohta. JUHANI. Kun uskaltais. TUOMAS. Yksi kuolema Herralle velkaa. JUHANI. Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kekäleet kouraamme, pojat! Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä.
»O, Isä meidän, jonk' on koti taivas, ei siks, ett' ois se rajas, vaan kun siellä rakastat enin ensi tekojasi. Nimeäs, voimaas ylistäköön luotu jokainen, koska kiitos sorja sopii Sun suloiselle henkäyksellesi. Lähestyköön sun valtakuntas rauha, näät jos se tulis ei, me emme koskaan vois koko järjellämme päästä sinne.
Kun eessä Herrani taas seison, hälle nimeäs usein mainin ylistäen. Hän vaikeni, ja sitten aloin minä: 'O nainen siveä, min kautta yksin inehmon heimo kohoo kaiken yli tarhoissa taivaan pieni-piirisimmän. Niin mua miellyttää sun määräykses, ett' tehty jos jo ois, ois myöhää mulle; enempi ei sun tarvis haastaa. Mutta
Päivän Sana
Muut Etsivät