Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Siis ääretön tyhjyys ja syvä, syvä hiljaisuus. Ainoa millä voin olla yhteydessä teidän kanssanne on puhetaitoni, jota en ole unohtanut, vaikken kuule omaa ääntäni enkä saa kenenkään vastauksia tietää. Voin ainoastaan pyytää, jonka jälkeen minun tulee kärsivällisesti odottaa, kunnes tunnen käteeni, että minulle annetaan. Tai vähitellen lakata odottamasta, kun ei anneta.
Niin kuulkaa Mun ääntäni ja kuulkaa taivaan ääntä, Jok' äsken ankarana kaikui teille! Se huusi: notkistakaa polvenne Te Suomen miehet! Epä-jumalat, Nuo halvat, mitättömät heittäkää Ja antakatte minun kastaa teitä Vapahtajamme pyhään nimehen! Haa! Valhekielet! Viekkaat kristityt! Te sattumuksetkin kaikk' ymmärrätte Hyödyksi itsellenne selittää!
Kaikki säteili iloa ympärillämme, sekä alhaalla, että ylhäällä taivas, maa ja vedet, itse ilmakin näytti suurelta valomereltä. Katsokaa, kuinka kaunista! sanoin minä hiljentäen ehdottomasti ääntäni. Kaunista! vastasi hän yhtä hiljaisella äänellä, katsomatta minuun.
Minä vain olen köyhä laulaja Suomen nyt kastua ei sovi silmäluomen mut ratsun selkään ma nousen, kuin Unkari, jännitän jousen. Minun ratsuni on runoratsu vainen, ei vierellä isä, ei äiti, ei nainen, mut Unkarin puolesta puhun, kun kuulin ma kaamean huhun. Nyt ei ole leikki, nyt siellä on hätä, siks kuulkaa, siks kuulkaa nyt ääntäni tätä! Ken tehdä voi, hän tehköön ja sielunsa silmillä nähköön!
Vaan Miina oli, kuin Arethusa, muuttunut kyynellähteeksi, joka joutui kutreilleen minun ääntäni kuullessaan. "Ja te kelvoton," huusi forstmestari vihoissaan, "olette tavattoman röyhkeästi pettäneet minua ja tytärtäni; ja te olette muka rakastavinanne häntä, jonka olette tällä tavalla pettäneet! Katsokaahan kuinka hän tuossa itkee ja käsiään vääntelee. Hirveätä, hirveätä!"
Ette, sanoin; sillä minä menin pois. Se oli minun syyni. Ja samassa äkkiä muuttaen ääntäni panin käteni hänen tukalleen ja sanoin: Syy oli minun, rakas Marcel, se oli minun syyni. Ei, ei, se oli minun, minulla ei ollut voimia, kuiskasi hän, ja hän ojensi päänsä taaksepäin ikäänkuin saadakseen lähemmäksi kättäni: Te olette niin hyvä minulle.
Barkis kotona, Ma'am?" lausuin minä, ääntäni karkeaksi tehden. "Hän on kotona, Sir", vastasi Peggotty, "mutta hän makaa kipeänä luuvalossa". "Eikö hän enää käy Blunderstone'ssa?" kysyin minä. "Käy kyllä, kun hän on terve", vastasi hän. "Ettekö te koskaan käy siellä, Mrs. Barkis?" Hän katseli minua tarkemmin, ja minä huomasin, että hänen kätensä liikahtivat nopeasti toisiansa kohden.
Rakas Mrs. Steerforth, meidän tulee kaikkien luottaa siihen raskaimmissa vastoinkäymisissämme". Minun vakava käytökseni ja kyynelet silmissäni huolestuttivat häntä. Koko hänen ajatustensa juoksu näytti pysähtyvän ja muuttuvan. Minä koetin hallita ääntäni ja hiljalleen lausua Steerforth'in nimeä, mutta ääni vapisi. Hän toisti sitä itseksensä pari, kolme kertaa matalalla äänellä.
Se oli Julia, Diomedeen tytär. Hän oli puhuessaan kohottanut huntuaan. Häntä seurasivat hänen isänsä ja orjajoukko, joka kantoi lyhtyä heidän edellään. Kauppias ja tytär olivat palaamassa naapuritalon illallisilta. »Etkö tunne enää ääntäni», Julia jatkoi. »Olen rikkaan Diomedeen tytär.» »Ah, anteeksi, tunnen jälleen äänesi. Jalo Julia, minulla ei ole enää kukkia kaupan.»
»Oi, kerro, kerro», pyysi Hanna, joka seurasi häntä hänen vaelluksellaan ja ahdisteli häntä kysymyksillä. »Joudu, minä menehdyn kärsimättömyydestä!» »Heti. Hyh istutaan. Ei, minun täytyy astua! Mutta anna minulle ensin lasi vettä tai kuule: lasi viiniä. Oih, minä luulen, etten minä koskaan saa ääntäni takaisin!» »Oletko sinä puhunut?» »En, vaan huutanut.»
Päivän Sana
Muut Etsivät