United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä sateisena sydänyönä lokakuun lopulla, kun valot vankilassa ovat jo aikoja sitten sammutetut, havahdun keveästä puoliunestani siihen, että toverini töykkii minua hellävaroen päähän. Toveri, kuuletteko? kuiskaa hän. Kohotan pääni tyynystä ja jännitän kuuloani. Hiljaisuus peittää vankilan ja tasaisesti, unettavasti ropisee sade ikkunaruutuihin.
PELTONEN. Minä uskon painavan toimen sinun tehtäväksi. Toimestasi riippuu palkinto. Palkinnon tiedät. UTRIAINEN. Semmoisen palkinnon edestä jännitän kaiken kykyni. TOINEN N
Minä vain olen köyhä laulaja Suomen nyt kastua ei sovi silmäluomen mut ratsun selkään ma nousen, kuin Unkari, jännitän jousen. Minun ratsuni on runoratsu vainen, ei vierellä isä, ei äiti, ei nainen, mut Unkarin puolesta puhun, kun kuulin ma kaamean huhun. Nyt ei ole leikki, nyt siellä on hätä, siks kuulkaa, siks kuulkaa nyt ääntäni tätä! Ken tehdä voi, hän tehköön ja sielunsa silmillä nähköön!
Jännitän kuuloani ja nyt erotan selvästi useita laukauksia, jotka raskaassa kevättalven ilmassa räsähtelevät omituisen natteasti. Da, streljajut, myönnän minä ja tyytyväisenä, loistavin silmin nyökäyttää toverini päätään joka kerta kun uusi sarja laukauksia räsähtää. Ne käyvät yhä selvemmiksi ja siitä päättäen lähenevät.