Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Vimmaan Ares nää, nuo päilyväsilmä Athene saatti ja Vaino ja Hirmu ja hillitön, riehuva Riita, Areen sisko jok' on sekä ystävä, urhojen surman; pieni hän ensin on alkaissaan, vaan kohtapa varttuu, taivaaseen ylös yltää pää, jalat astuvat maata. Keskell' ottelun hänp' oli nytkin kaikkia kiihtäin, kaaloi miesvilinässä, ja voihkina urhojen yltyi.
Viides Meriones oli kerkeämään ajokilpaan. Vaunuilleen kukin nousi ja viskasi arvan; Akhilleus arpoja puisti, ja Antilokhos sai, Nestorin poika, paikan parhaan; Eumelos tuli toisena, kolmas poika ol' Atreun taas Menelaos, mies asekuulu, sitten Meriones, sekä viimeiseen sivupaikkaan Tydeun poika, mut hänp' oli parhain mies koko parven.
Mutt' ei saattanut ainoakaan urohista akhaijein kerskata, ett' yli kaivannon karahuttanut ennen 254 Tydeun poikaa ois sekä tarmoin ryhtynyt taistoon. Hänp' etumaisena kaas Agelaon, Fradmonin poian, urhoist' Ilionin; paetakseen tää hevot käänsi; vaan selin kun hän käänsihe, niin ase Tydeun poian hartiakuoppaan kiiti, ja rinnast' ulkoni kärki. Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket.
Runoilija antaa hänen itsensä kertoa matkansa alusta näin: Kuningas armokatsein, lemmekkäällä Puheellaan valtas minut kokonaan: "Mit' ylevää ja suurta maan on päällä, Se vaivoin taistelulla voitetaan: Ken pelkää vaaroja, hänp' älköön täällä Kunnian temppelihin tulkokaan; Josp' elo sen, ken jaloon toimeen tarttuu, Kuluukin siinä, niin tok' arvo karttuu.
Lintuja liitäväsiipiä vain sinä vaatisit meidät seuraamaan, mut en piittaa niist', en huoli ma lainkaan, koita ja päivää päin käden oikean puolle jos menkööt tai vasemmallekin vaipukohot yön himmeän ääriin. Tahtoa ylhän Zeun toki seuratkaamme me ennen, hänp' ikivaltias on näet ihmisien, jumalainkin. Yks ylin ennusmerkki on: puoltaa syntymämaata. Miksikä pelkäisit sinä taistoa, tappoa suotta?
Vaan Menelaoa, vaikk' ylin, armain ystävä onkin, moitin, en peittele nyt, sinä siitä jos suuttuva lietkin, koska hän nukkuu vain ja sun yksin puuhata antaa. Hänp' aneluin nyt ahkerin luo valiointen akhaijein astua saiskin, sill' ylen sietämätön hätä uhkaa."
Aamull' uljuutens' osotelkoon, vartova kun vain peitseni lentoa lie; hänp' ensimmäisinä silloin kaatavan iskun saa, kera myös moni kumppani, luulen, noustua aamull' auringon. Niin kunp' olis varmaan mull' elo kuolematon, ikinuoruus vanhenematta, kunnia ainahinen sekä auvo Athenen, Apollon, kuin kera huomisen koin tuho tuima akhaijeja kohtaa!" Noin hän virkki, ja riemusivat kaikk' iliolaiset.
Kotvasen vielä seisoi Andreas etehisen avoimella ovella heikosti toivoen, ett'eikö hän kääntyisi ja näkisi hänen siellä seisovan kynttilä kädessä, ja että hän huomaisi miehensä odottavan häntä. Mutta hänp' ei katsahtanut taaksensa. Hän hiihtoi verkalleen pitkälle ulottuvan säilöhuoneen nurkkauksen ohitse, ja varjonsa seurasi häntä. Andreas huo'ahti syvän, tuskallisen huokauksen.
Hänp' on aamupäivän perho, Jok' ei illasta välitä. TOINEN NAISPAIMEN. Sin' olet vanha ja vakava, Kuulostat kuin naavakuusi. Miksikä tulitkin tänne, Kun et kihloista välitä? IMMO. Kyllä kihloista välitän, Vakavista ja tosista, Vaan en perhojen pelistä Olenpa itsekin leski. TOINEN NAISPAIMEN. Tytöt, kuulitteko? leski! Tässä on tukeva leski Montako sinulla lasta?
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
Päivän Sana
Muut Etsivät