Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mutta kun uljaan nuoruuden hän korkeni kukkaan, jäämään pyys isotaatto ja tyttären soi avioksi. Kuulla akhaijein retken sai vävy nuori ja lähti laivoin kaksintoista, ja jäi hääkammio hältä; laivat Perkoteen tasalaidat jätti, mut itse Troian muurien luo hän saapui matkaten maitse. Hänp' oli uhmaten eess' Agamemnonin, Atreun poian.
Louhi, vanha Väinölän vihaaja Entisn' ei, vaan muuksi muuttuneena, Muinaisia tarkoin muisteleva, Kuink' ol' kerran viisas Väinämöinen Hänet kaiken kansansa keralla Raskaasen unehen uuvuttanut, Salaisesti silloin Sammon vienyt, Hänp' ol' kostanut Kalevalalle, Nukuksihin kansan nuudutellut: Vierastapa täytyi sen totella, Vierasta ja vierahan lakia, Vierain kielin kirjoitettua ja Vierain kielin hälle lausuttua; Vieras vieri päällä niinkuin kerma, Herana vaan kansa alla hautui; Sävyä ja kieltä Suomalaisen Ei niit' oppihuoneissa osattu, Eikä koskaan kouluissa kysytty; Vilun valjussa ne värjöttivät, Sydänmailla synkeill' asuivat, Savutuvissa vaan tuhraeli, Niinkuin kurja orpo lapsipuoli, Isintimän valtaan joutuneena, Pimeissä piilee soppiloissa, Vaikka kaikki kartano ja karja Oman on vanhempansa vaivannäkö.
Noinp' ol' Apollon kanssa sen kaatava kerta Poseidon; vaan liki muuria nyt lujaseinää raivosi taiston kiljuva temmellys, kivet kiitävät tornien hirsiin ryskyen iski, ja Zeun vihan ruoskan alla akhaijit taajaan sulloutui tasalaitain laivojen ääreen, vimmaa Hektorin hirmustuin, pelontuottajan tuiman; hänp' yhä taisteli rynnistäin kuin riehuva myrsky.
Lappalaiset ottivat lakit päästänsä ja laskeutuivat polvillensa, kääntäen kasvonsa maata kohden. "Omituinen näytelmä!" virkkoi Vasili kreivi, asettaen pihtisilmäimet nenällensä ja astui joukkohon sampanjalasi kädessään. "Mene sinäkin sinne", sanoi Olga Andrélle, mutta hänp' ei liikahtanut paikaltaan, jäi uhkeasti paikallensa vaan.
Seisoi keskell' itse Akhilleus intoa kiihtäin vaunuill'-ottelijain sekä kilvenkantaja-miesten. Rantaan Ilionin oli viisinkymmenin laivoin tullut Akhilleus; viis oli kymment' urhoa kunkin airollist' asujaa sekä sorjaa soutajakuntaa. Pannut niille hän viis päämiest' oli johtajatoimeen, taattua taidoltaan, ylin käskijä hänp' oli itse.
Vaan polotellen Zeus näki urhojen haikean murheen, näin sanat siivekkäät jo Atheneen kääntyen lausui: "Lapseni, unhottuiko jo sult' ihan sankari uljas, ei osu mielees ollenkaan kuten ennen Akhilleus? Tuoll' yhä laivain luona hän istuu korkeakeulain, ystävätään yhä itkee; muut ovat atrian ääreen käyneet kaikki, mut hänp' ei ruoan rahtua maista.
Muutamia viikkoja senjälkeen, kun Andreas Thorsenin vaimo jätti miehensä, olivat jotkut lappalaiset nähneet Ainan talvikäräjillä Karasuannossa; tässä katosivat jäljet, eikä niit' enää löydetty. Monet kesät, talvet kului, mutta hänp' ei tullutkaan. "Kyllä hän viimein tulee," sanoi Andreas Thorsen, "hän ei saata olla tulematta, hän tulee varmaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät