United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tälle neljännelle ja viimeiselle retkelleen otti Colombo mukaansa molemmat poikansa, Hernanin ja Diegon, sekä veljensä Bartolommeon. Veli Diego rupesi papiksi ja jäi Espanjaan. Miehistössä oli 140 henkeä, tällä kertaa ei enää yhtään hoviherraa. Toukokuun 11 p:nä 1502 lähti pieni laivasto liikkeelle Cadizista ja oli kesäkuun 15 p:nä Martinique nimisen saaren kohdalla Länsi-Indiassa.
Niagaran luo tehtiin toinen linnoitus, joka hallitsi pohjoisiin metsästysmaihin vieviä teitä, ja kosken yläpuolelle rakennettiin suurempi laiva. Kauppiaat ja jesuiitit, joiden kilpailijana La Salle näillä toimillaan esiintyi, katsoivat hänen puuhiaan karsain silmin. Mutta v. 1679 oli hän valmiina lähtemään suurelle retkelleen.
Stanley oli nyt lähestymässä välttämätöntä pakkoa panna se päätös toimeen, jonka hän oli tehnyt ennenkuin oli lähtenyt vaaralliselle retkelleen, nimittäin: voittaa tai kuolla. Mitä oli tehtävänä?
Vienevätkö viimeistä voitelua jollekin kuolevalle, käynevätkö siunaamaan jotakin kuollutta vai laskeutunevatko laaksoon rukoilemaan sadetta vainioille, joita madonna viime aikoina on poudalla rasittanut? Kellon soitto saattaa heitä heidän retkelleen, ja kun messun nuotti on lakannut kuulumasta, vaikenee kellokin. Mutta luostarin ovi on jäänyt raolleen, ja minä hiivin siitä sisään.
Hyväntahtoisesti Colomboa kuunneltiinkin; ja uusi retkikunta oli hänen johdollaan lähtevä tuohon kaukaiseen Kultalaan. Viipyi kuitenkin lähes kaksi vuotta, ennenkun tämä pääsi liikkeelle. Mutta toukokuun 30 p:nä 1498 purjehti Colombo 6 karavellilla ja 200 miehellä ulos San Lucar de Barramedan satamasta lähellä Cadizia kolmannelle retkelleen.
Hän löi kädellään otsaansa ja lähti kulkemaan kiireesti tätinsä luo. Tällä tiellään tapasi hän luutnantti Leistin ja Annan. Kun Aappo, Mikko ja Sakari seuraavana päivänä tulivat kaupunkiin, ei Johannesta löytynyt mistään. Tätinsä luona ei hän ollut käynyt. «Hän oli sittenkin hullu«, sanoi Aappo, «ja nyt minä varmaan pelkään, että hän on mennyt viimeiselle retkelleen.«
Mikko näet lähti yökenkään kotoansa salaa, kenenkään tietämättä. Kopisteli ja pääsi Märkäsen Annikan luttiin missä ennestään jo oli Hautalan Matti. Mikko oli luullut, ettei siellä arkiyönä ketään olisi, ja hölmistyi, kun huomasi erehtyneensä. Koetti mies sitten keksiä yölliselle retkelleen mitä kummallisimpia selityksiä. Matti pukitti ja piinasi häntä.
Eihän... Koska rauhanmadonnanne teidät petti, tehkää hänestä sodan madonna! Siellä tulee häntä ehkä pian tervehtimään ilmalaivaritari, ehkä joku heistä, jotka antoivat hänelle edelweissuhrinsa pyytämään häneltä, hyvien ilmojen antajalta, suopeita tuulia ja hyvää onnea retkelleen.
Kuinka hän oli lähtenyt yölliselle retkelleen, ja kuinka tuo nainen taas oli seisonut hänen tiellään ja estänyt hänen lankeemasta varkaaksi ja heittiöksi. »Nyt minä olen antanut itseni ilmi», päätti hän tyyntyneenä. »Ja lähtekää nyt, herra kirkkoherra, nimismiehen luo, että minä saisin tekoni jälkeen.
Silloin horto haihtuu, vihan liekki liehuu, Sorretuiden veljein vuoksi sydän riehuu, Luonnon päästää vannoo hän, ett' tulta sinkoo, Viettää voittoa valkeuden. Tenhon-lemmellisnä retkelleen hän lähti, Loistoon verhottuna niinkuin päivän tähti, Surman-tuojaa kohden talviyöhön linkoo Nuolien tulta hän ehtimiseen.