Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
KAIFAS: Sinulla valta mulla viekkaus; Yllytys turha oli pelotus, Jolla en voinut olis mitäkään Ellet sa pelkurina pesemään Ruvennut käsiäis turha ilve! Ken tieten tuomitsevi syyttömän, Ei verta tunnoltansa lipeän Kautt' eli veden koko maailman Puhdista; tuomiolla Jumalan Saa vastata kuin konsa murhaaja. PILATUS: Tää onko palkintosi, utala, Avusta, mink' annoin asialles?
Mutta mitä tämä tämmöinen ilve hyödyttää? THERSITES. Suus kiinni, poika! Minua ei hyödytä sinun lorusi; sinua pidetään Achilleen huvipoikana. PATROCLUS. Huvipoikana! Konna, mitä se on? THERSITES. Hänen mieshuoranaan.
Mutta Anton? Suoraan ja pyrstöt pystyssä kuin ahvena! LIINA. Tuossahan eno! ANTON. Vartoen teitä. No nythän tulitte, ja minä tervehdin teitä: niin, ole tervehditty, sinä sorea pari! ANTON. Oivallista! LIINA. Eno, miksi näin sopimaton, tyhmä ilve juuri jäähyväishetkellä? ANTON. Ah, anteeksi! Minä luulin tuon toisen henkilön vänrikiksi. LIINA. Tahdotteko seurata poikaa rautatielle?
Jäähyväistenkö halailuksessa vielä? Höyrytaloon pussit ja passit, muutoin kallos halkee nyt paikalla! LIINA. Ei, vaan takaisin kultaiseen kotihin oi taivaan riemu! se saatettakoon takaisin taas. Luuletteko, hyvä herrasväkeni, tässä karhua tanssittavanne? LIINA. Pois jo teeskelys ja ilve.
Mitä koskevi meihin tuo ilve, verivirrat ja julmuus sen, ken huipuilta katsoo, hän nauraa surunäytöstä laaksojen, suku tänään jos sortuvi toinen, niin huomenna nousee jo uus, vain yksi on hengelle myrkky: tasa-arvo ja vertaisuus!
KASPER. Oi mun Elinain, jo käännä lehti, käännä! ELINA. Minä teen sen, sillä sydämmeni tahtoo Kauvas pois jo heittää teeskellyksen peiton. Tyttäreni, anna anteeks tämä ilve; Yksi aate lemmen helleydest oil se, Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi Murheen teki, läpikäytäväksi laaksoks Pyhän vuoren kiirehelle päivän loistoon.
SELMA. Vaan pieni, viaton ilve teidän huviksenne, ja lääkärimme toiveesta. HERMAN. Huvikseni? Senpä kohta näemme. Mutta kyllä tiedän missä pieksu likistää. Mutta koukisteleminen ei auta, piikaseni, ei auta, vaan tänä kesänä olet Fokaksen vaimo. Hän on kelpo mies, tarkka ja Herraa pelkäävä mies ja rakastaa sinua kovin. SELMA. Sen näyttäköön hän tällä hetkellä. HERMAN. Sen näyttäköön hän! Kuinka?
Näät hengen, mit' ei riemut, murheen säät, ei korkeat, ei halvat murra, voita, min lentoon nosti myrskyn tuulispäät, sa Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman, näät, kuvia silmä, sielu täynnä noita. Ja juuri hänen käskystään taas alkaa saa tuo synkkä ilve: tietä poloisinta vain mennä, poissa toivo, lepo, kadottaa kaikk' askel askelelta, maine, isänmaa, vain pakahtunut mit' ei itke rinta.
Tyttö vastasi verkalleen, hienoisella, levollisella äänellä, mutta silmät, ne kun joskus vilahtivat, niin niissäpä vasta oli senkin tuhannen peli ja ilve, niistä tuntui singahtavan tultakin, aivan tyynen kuoren alta. Eero kävi hajamieliseksi, hänen oli toisinaan melkein paha olla tuota kuvaa katsellessaan.
Juur kupposista suuhun siirtyi muona ja haastain 'pehmeitä' ja 'kovia' voi kukin hetken vailla vahtihuolta juur vahdinvaihtajamme palaa tuolta nyt päivää paistatellen loikoa ja työkseen raajojansa oikoa. Niin märehtineet monta tuttua ja uutta oomme roimaa juttua. Myös eksyy joukkoon pieni ilve, ilkku: »On taikakonstit tällä Kallella.
Päivän Sana
Muut Etsivät