Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
SELMA. Vaan pieni, viaton ilve teidän huviksenne, ja lääkärimme toiveesta. HERMAN. Huvikseni? Senpä kohta näemme. Mutta kyllä tiedän missä pieksu likistää. Mutta koukisteleminen ei auta, piikaseni, ei auta, vaan tänä kesänä olet Fokaksen vaimo. Hän on kelpo mies, tarkka ja Herraa pelkäävä mies ja rakastaa sinua kovin. SELMA. Sen näyttäköön hän tällä hetkellä. HERMAN. Sen näyttäköön hän! Kuinka?
"Onko se mahdollista?" kysyi hän. "On," vastasi Kaarle, "minulla on ollut sama nimi." Veljekset tunsivat toinen toisensa, syleilivät sanaakaan lausumatta ja se ennen hylätty kosija sai ensikerran likistää veljen-vaimonsa rintaansa vastaan.
Mutta nyt, kun Merope vihdoin näkee taas kauvan kaivatun poikansa; kun hän iloiten sulkee Aegytan syliinsä ja käärii hänet vaippaansa aivan, kuin tahtoisi hän sulkea hänet sydämmellensä koko maailman silmistä; kun hän tuossa ihmeellisessä ryhmässä, poimuisessa hameessansa likistää poikansa päätä rintaansa vastaan ja loistavin kasvoin riemuiten lausuu: "tämä on minun poikani," niin silloin eivät katsojat voineet enään hillitä ihastustaan, ihmettelemistään.
"Valta-istuin on niinkuin korkea, paljas kalliohuippu, johon ei kukkanen eikä ruohokaan koskaan pääse juurtumaan, Kaikki lempeät tunteet, kaikki hellempi rakkaus on kuninkaalta kielletty. Kuningas ei saa likistää veljeään rintaansa vasten ei saa näyttää rakkauttansa pojalleen!" "Semmoinenhan muutamin suhtein on korkeuden kohtalo, herra kuningas", sanoi Albanyn herttua.
Itse pormestari tuli tästä niin liikutetuksi että pukeutui hänkin vanhaan virkanuttunsa ja miekka kupeelle. Niin oli siis pormestarikin nuoruutensa puvussa, vaikka kyllä vaivaloisesti, sillä nuttu oli niin ahdas että pormestarin kädet seisoivat kuin myllynsiivet, joten parhaimmalla tahdollakaan ei saattanut rouvaansa likistää.
Haaksirikkoisen ilonvalta kun hän onnellisesti on pelastunut aaltojen riehusta, yljän ihastus kun hän ensi kerran likistää rakastettunsa rintaansa vasten, äitin viehtymys kun hän saa jälleen poikansa, jota on itkenyt, kaikki maailman ilot ovat vaan surua ja vaikerointia sen riemullisen kiljauksen suhteen, joka Abdallahin sielusta puhkesi.
Likistää Mun anna sua vanhaan rintahani! WILHELM. Tunteeni hyvät, hellät on, kuin sinun, Mut kyyneleit' ei luonto mulle suonut. ERLAND. Mik' on sun nimes, Leonoran poika? WILHELM. On Wilhelm, teidän kielellä Vildhjalmur. ERLAND. Ja mikä enkel' johti sinut luoksen'? WILHELM. Oi, herra, hyvä enkeli, ma luulen.
Luule vaan ja usko lujasti, että pelastut. Olet emähiiri, näen minä, ja näen myös, ettet uskokaan olevasi häviössä, et ymmärrä tätä konetta. Mutta katos minä tiedän, että sinun asiasi ovat peräti lopussa. Semmoinen kone se on tämä». Ja Kinturi löysi naulan ja aikoi sillä likistää hiiren hengiltä. Hän pisti naulan rautaverkon läpi.
Sallittenko Sä hyvin osuit, miekkani! Niin pitää Sun lyömän side, joka tuohon konnaan Mun kaikkisuuten' yhdistää. Kuink' osas Hän kavalasti asiansa ajaa Ja sanan suustan' onkia. Mut varro, Sa petturi! Eip' onnistu sun vehkees. Sit' ihanaa et rintaas likistää Sa saa, niin kauan kuin tää pää on pystyss'. Sen vannon kautta kruununi. Jos teidän Armonne sallis HAKON. Poijes kirjoines Ja ole vaiti!
"Niinhän nyt toki," myönsi Leena hymyillen ja salli Matin likistää häntä rintaansa. Heidän syleilemisensä kuitenkin pian keskeyttivät Maija ja Martta, jotka tulivat siihen metsästä, tuoden virsutuohta ja pesuhuosioita muassaan. "Noinko kujeellista se lempi onkin?" kysäsi Maija ivallisesti, tuon syleilyn nähtyään, sillä hän ei ollut vielä kokenut lemmenjumalan oikkuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät