United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Likistää Mun anna sua vanhaan rintahani! WILHELM. Tunteeni hyvät, hellät on, kuin sinun, Mut kyyneleit' ei luonto mulle suonut. ERLAND. Mik' on sun nimes, Leonoran poika? WILHELM. On Wilhelm, teidän kielellä Vildhjalmur. ERLAND. Ja mikä enkel' johti sinut luoksen'? WILHELM. Oi, herra, hyvä enkeli, ma luulen.
Kerttu sinua Ma lapsuudestan' asti rakastin... Nyt onnelliset jälleen olemme. Et jätä enää koskaan minua. Mun luoksen', armas, jäät sa ainiaan Ja olet mulle kallis lohduttaja! Tuo ikävä vaan oli unelma! Nyt vihdoin heräsin ma keveällä Mielellä, siitä iloiten kuin kaikki Vaan oli tyhjää, perätöntä unta! Voi! Olipa tuo raskas unelma! Oh! Oh! Sa haaveksit, Mun täytyy mennä.
Sanotaan Deoletuksen jo menneen Ympäritse kaiken maan, Niinpä kertaan kahdeksaan, Hänt' ei löydy nyt, ei ennen. Florinna nyt mainitaan... *Liila*. Vaiti! Jätä pakina, Joku voipi kuunnella. Pois mun kanssani nyt käy, Kosk' ei Florinnata näy! Kaunis lintu sininen, Liipoittele lentäen, Tammen siimeksehen kule, Sieltä salaisesti tule Luoksen' jällehen! *Mangipani*. Kas niin! Kävi hyvinkin!
Epäilyyn, penseyteen, epätoivoon Mä kasvatettiin; ja kun hylky tilaan Näin saivat mun, niin kerskuin loistoaan Mun kurjaan halpuuteeni vertasivat. Nyt luoksen' arvaamaton vieras sai. Tuon vanhan vaimon muistatten te kai; Hän poikaans' etsi teidän joukostanne, Viimeistä lasta kansan sortamanne. Sen vei hän oman isän haudan luo, Ja mestauslava oli hauta tuo.
Ma heidät salaa vihin; hääpäiv' oli Tybaltin kuolinpäivä; nuoren yljän Maanpakoon tämä äkkisurma saatti; Hänt', eikä Tybaltia Julia itki. Pois surun haihtaaksenne, Parikselle Te hänet kihlasitte, sekä naittaa Väellä tahdoitte; hän tuli luoksen' Ja hurjin katsein kysyi keinoa Täst' uudest' aviosta päästäkseen.
Kasvonsa loiste hehkui Kuin helle aamupäivän, Ja siniliekin lailla Myös säihkyi silmäsensä. Mun luoksen' astui impi Ja taittoi tammen lehvän Ja kukkakimpun taittoi, Tul' itse kolmanneksi. Hän lehvin peitti pääni: Niin järki raukan sulki. Kukilla täytti rinnan: Niin sydämeni ryösti. Ja tuosta rohkeasti Syliini itse hiipi: Näin kerrassaan mun voitti.
Mut illoilla kun istut huoneessas Ja tuolillasi tutkit kirjojas Ja puiden joukossa mä täällä juoksen, Niin kaikuu kaunihimmat sävelet Tuon aidan tuolta puolta tänne luoksen'. Ai, tiedäs, säveletpä semmoiset! Välistä on kuin laulais useampi; Tavallisesti yksi, yksi vaan. Oi, äänens leivon äänt' on sulosampi! Myös taidan toisen hänen lauluistaan.
"Armas Arvid Stålarm... Sua kiitämme... me kyllä soisimme... Apua lähettää en ole voinut... Ma epäilen jos... unen multa vie Se veri, jot' on turhaan vuodatettu... Hyvästi Ruotsi!... Ennen puhtaan opin Ma pidän sekä kruunun menetän... Sen ennen vihamiehen haltuun annan... Kuin maani häviöstä syytä kannan... Sen Luoja kääntäköön... mun luoksen saa... Sua kuninkaasi Puolass' odottaa..." Se puuttui.