Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän kaksinkerroin sankar', voittaja, Hän kaksinkerroin kuoli onnellisna! Astuu miettiväisnä lattialla. Oi oisinko sun kanssas kuolla saanut, Sun kanssasi mun kuninkaani kallis! Siis sodan surma Niilonikin nieli, Siis eteläst' ei lämpö enään hehku, Vaan kuolon kolkko, kammottava viima, Mi Pohjan ruusut rikkoo, runtelee Niin, Niiloni? ah ihanasti hän Kaatuikin kanssa kuninkaan.
Luo astuin varjon viitatun ja virkoin, ett' toivoni jo oli paikan armaan nimeä moista varten valmistanut. Sanella alkoikin hän alttihisti: »Pyyntönne miellyttää mua kohtelias, en voi, en tahdo edessänne piillä. Arnaut ma olen, joka itken, laulan; nään miettiväisnä hulluudet ma menneet, mut iloisna myös päivän toivomani.
3:S SENTTUURIO: Se tulee joskus tänne telttoihin asti kävellen miettiväisnä, kumma kiilto silmissänsä, eikä kukaan uskalla häntä puhutella. Kyllä se velho pian taas näyttäytyy. 1:NEN SENTTUURIO: Olkaa vaiti minä kerron. Judean kuninkaan, Herodes Agrippaan sisar, Berenice, on tullut leiriimme. TIITUS: Hänen kauneudestaan olen paljon kuullut puhuttavan, vaikken itse ole häntä nähnyt.
Mua tietämättömyys ei liene mikään niin tiedonhaluiseksi tehnyt eikä niin mua vaivannut, jos muistan oikein, kuin silloin polton tunsin povessani: kysyä tohtinut en vuoksi kiireen, en itse asiaa ma ymmärtänyt. Näin astuin arkana ja miettiväisnä. Yhdeskolmatta laulu Tuo jano luontainen ja sammumaton, jos emme vettä saa, min armolahjaa aneli kerran Samarian vaimo,
Jop' on koitti Koi-Jumala. Poika polkua palasi, kesä-aamun auetessa, seisahti joka aholle, joka katsoi kankahalle, kukan poimi kuusikosta, muisti mustakulmaistansa, toisen jo lehosta löyti, tunsi tuskan rintaluissa, astui miesnä miettiväisnä, ukkona uneksivaisna, hiljeten jalan hitahan, silmän vettä vierittäissä. Herramme Vapahtajamme kerran kangasta käveli keltaisella syyskesällä.
Mua tietämättömyys ei liene mikään niin tiedonhaluiseksi tehnyt eikä niin mua vaivannut, jos muistan oikein, kuin silloin polton tunsin povessani: kysyä tohtinut en vuoksi kiireen, en itse asiaa ma ymmärtänyt. Näin astuin arkana ja miettiväisnä. Yhdeskolmatta laulu Tuo jano luontainen ja sammumaton, jos emme vettä saa, min armolahjaa aneli kerran Samarian vaimo,
Luo astuin varjon viitatun ja virkoin, ett' toivoni jo oli paikan armaan nimeä moista varten valmistanut. Sanella alkoikin hän alttihisti: »Pyyntönne miellyttää mua kohtelias, en voi, en tahdo edessänne piillä. Arnaut ma olen, joka itken, laulan; nään miettiväisnä hulluudet ma menneet, mut iloisna myös päivän toivomani.
Päivän Sana
Muut Etsivät