Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Silloin Themistokles sanoi: "Me olemme molemmat viisastuneet, mutta liian myöhään." Aristippus kerran aneli Dionysiuksen suostumusta erääseen pyyntöön, mutta tämä ei ottanut hänen anomustaan kuuleviin korviinsa. Silloin Aristippus lankesi hänen jalkoihinsa, ja Dionysius antoi suostumuksensa.
Näinp' on riemulla Kalevan kansa tuhanten järvien maahan jäi, aneli onnea Ahdiltansa, palui palkkoja metsältäi, saarten salmihin verkot heitti, syvälle korpehen vipunsa vei, paaden kourussa kalansa keitti, tuntenut kaupin kaluja ei. Vaan kun iltasin kumpuloilla päivän laskua katseltiin, tai kun erässä nuotioilla otavan sarvia outeltiin, silloinpa helisi kannelkielet, kautta kumpujen soitot soi,
Kauvan Suomeni pettua söi, almuja aneli teillä, muruja liikoja muukalaisten kerjäsi kyyneleillä. Mut kerran loppuvi kerjuu ja vierahan viiltävä herjuu, ja Suomen selkä nousta saa ja kansa päänsä kohottaa: Jo tähkivi Väinön vilja, jo kasvavi Kalevan laiho, ja poistuva maasta on leivän puute ja vierahan viljan kaiho!
Mua tietämättömyys ei liene mikään niin tiedonhaluiseksi tehnyt eikä niin mua vaivannut, jos muistan oikein, kuin silloin polton tunsin povessani: kysyä tohtinut en vuoksi kiireen, en itse asiaa ma ymmärtänyt. Näin astuin arkana ja miettiväisnä. Yhdeskolmatta laulu Tuo jano luontainen ja sammumaton, jos emme vettä saa, min armolahjaa aneli kerran Samarian vaimo,
Armahtakaa miehet, rukoili Himmeliini, en minä enää koskaan tule näille maille, minä menen vaikka Savoon taikka Ryssän maalle. Kyllä minä sinun armahdan, lausui Yrjö vihan vimmassa ja kiristi miestä niskasta. Armahtakaa, vaikeroitsi Himmeliini. Tutkitaan ensin asiaa, puhui Matti Yrjölle. Armahtakaa, aneli edelleen Himmeliini, armahtakaa minua lasteni tähden, ne joutuvat maantielle.
Oli itse kanssa ollut Jesuksen opetuslapsi, Vaikk' ei ennen ilmoittanut. Tahtoin vältteä vihoja Julmimmitten juutalaisten. Vaan ei nyt enämpi huoli, Suru saatti rohkeaksi, Murhe Herran ruumihista. Pyrki luoksi Pontiuksen, Anoi aivan rohkeasti, Herran ruumista rukoili, Alas ottaansa aneli Haudataksens' hartahasti.
Sunnuntai- taikka pyhäaamuina, koska hänen oli lähdettävä rippikirkkoon miehensä kanssa, aneli hän aina, vuodattaen tulisia kyyneleitä, anteeksi kaikilta perheensä jäseniltä, mitä hän suinkin olisi rikkonut heitä kohtaan. Ja tämä hetki oli Kekkurin huoneessa liikutuksen hetki. Olipa kerran taas samankaltainen tilaisuus eräänä suvisena sunnuntai-aamuna.
"Muistatteko köyhän waimon sokeaa poikaa, joka weisaillen aneli armoleipää; heitä, joille te luutia kauppasitte; hän se on", selitti emäntä. "Hywä Jumala, wai hän!
Mua tietämättömyys ei liene mikään niin tiedonhaluiseksi tehnyt eikä niin mua vaivannut, jos muistan oikein, kuin silloin polton tunsin povessani: kysyä tohtinut en vuoksi kiireen, en itse asiaa ma ymmärtänyt. Näin astuin arkana ja miettiväisnä. Yhdeskolmatta laulu Tuo jano luontainen ja sammumaton, jos emme vettä saa, min armolahjaa aneli kerran Samarian vaimo,
"Mutta parasta kait tuo oli", lisäsit ja loit minuun silmäyksen. Minä tuota silmäystäsi en ymmärtänyt. Tiesi ymmärtänenkö sitä nytkään vielä. Mutta ainakin olen sitä nyt tavallani selittänyt. Minä vastaan runoilijan sanoilla, Suleima: "etkö oo tarua Kleobiista ja Bitonista kuullut? Emonsa heille taivahast' aneli Parainta palkkoa mi ois ajassa". Tahdon tämän tarun sulle kertoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät