United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itkikö hän nykyistä kuolon enkelin kylmää niittoa wai oliko ainoastaan tuo naisen kaunis ääni kuolettanut hänen sydämensä, sillä wirren sanoja ei hän ainakaan ymmärtänyt? Mitä hän wielä lienee itkenytkin, mutta ihmisellisiä tunteita liikkui kuitenkin ukon sydämessä.
Hänen täytyi nojata seinää vasten: niin rajusti jyski hänen sydämensä. Ja hiestä märkänä, viluissaan, sanomattoman raskaalla mielellä hän aukaisi oven ja astui pikku Marian huoneeseen. Kaihtimia ei oltu yöksi vedetty kiinni. Viileä aamuhenkäys tunki sisään. Hän katsoi pöydälle. Pullo oli siinä koskematta. Pulverirasioita ei oltu avattu. Ja vuoteessa makasi pikku Maria kädet silmillä. Itkikö hän?
Hän katsahti vastassa olevaan penkkiin ja näki Malla-tätin itkien pusertavan Alfhildin kättä. Alfhild kumartui hyvin syvälle ja piti nenäliinaa silmiensä edessä. Itkikö vai rukoiliko hän? Olikohan tarpeen Sten katseli vähän levottomasti Alfhildia. Mikähän muoto oikeastaan oli sopivin semmoisessa tilassa?
Tuo pieni viaton lapsi on usein näyttäytynyt minulle, niin että nukkuessanikin olen halunnut tietää pelastuiko poika ja mikä hänestä on tullut. Ehkä voisit nyt saada tietää. Jos onkaan syytä tietää, vastasi Löfving hiljaa ja kumartui käsivarret polville nojattuina. Tehty on tehty. Hän peitti kasvot käsiinsä. Semmoisena ei Leena ollut häntä nähnyt koskaan. Itkikö hän?
Hänen hartiansa jytisiwät yhtenä tärinänä, kyyneleet waluiwat wirtana alas; ei kukaan niin itkenyt kuin hän, eikä kukaan wähemmin salannut kyyneleitään kuin hän. Mitäpä hän itkikään nyt tuossa? Itkiköhän sitä, että maan lapset waiwataan, tahi sitä että he waiwaawat? Itkikö hän kansojen kowaa kohtaloa wai omaa kowan=onnen päiwäänsä.
Rouva Linde pudisteli hymyillen päätään, Maria katsahti alas; itkikö hän? "Saanko astua pois tässä", pyysi Juho tienhaarassa, "kiitos kyydistä, herra kapteeni!" Hän astui vaunujen luo: "Mitä on tapahtunut?" hän kääntyi Marian puoleen. "Oi minähän vaan olin kadottanut jotakin ja pyysin saada astua pois, sitä hakemaan; mutta tätini oli kyllä oikeassa, varmaan en kuitenkaan olisi sitä löytänyt."
Se ei ollut vielä aivan sammuksissa Jumalan kiitos! Kotipellon aita oli eräästä kohtaa kumollaan. Kas tuota, se pitäisi saada paikoilleen sanoi Heikki välinpitämättömästi haihduttaakseen totisuuden ja pysähtyi muka aitaa nostelemaan. Mutta Liisa kulki seisahtumatta eteenpäin. Heikki katsahti hänen jälkeensä. Mitä kummia hän olikaan tehnyt? Itkikö Liisa? Ei suinkaan!
Ja kun hän itkuun parahtaen heittihe saunan penkille pitkäkseen, ei hän tiennyt, itkikö sitä, millaisena hän oli nähnyt Shemeikan, vaiko sitä, millaisena Shemeikka hänet. Miksi meninkään sinne? Miksi menin sinne näissä nokisissa, ryysyisissä vaatteissani enkä pukeutunut niinkuin muut, vaikka minulla olisi ollut juhlavaatteet niinkuin heilläkin? Ehkä se inhosikin vaatteitani eikä minua?
Oisinko pojaksi luotu, Ja kyhätty kyntäjäksi, Enmä näissä näin kävisi, Kylän vierahan varassa; Kyntäisin isoni maita, Ja vakoisin vanhempani; Ei vieras viheltelisi Pelloilla ison perillä; Ei itkis isoni pelto, Vainiot valitteleisi. Itkikö isoni pelto, Taaton vaimot valitti? Itkipä isoni pelto, Taaton vainio valitti.
Maata mentyä, valvoin minä kauan, sillä pelkäsin pirtin syttyvän tuleen. Pimeässä koetin nähdä, kohosiko lattian alta vielä savua. Joskus näytti sitä tulevan, tuntuipa joskus savun käryäkin. Mutta kun nousin istualleni, hälveni savu heti. Olin juuri nukkumaisillani, kun kuulin hiljaista itkua. Heristin korviani. Itkikö joku unissaan. Kuka itki?