Susi juoksi jotenkin nopeaan, vaikka syvä lumi nähtävästi oli sen juoksulle esteenä, ja vähänkin taitamattomamman hiihtäjän kuin Kyöstin olisi ollut sangen vaikeata päästä pakoon. Suomalainen ojensi karpiininsa, kun peto oli vaan muutaman kyynärän päässä ja jo aikoi syöstä hänen päällensä.

Ja jos hän vastaa sinulle sanoen: 'Mitä minä välitän ihmisistä? Ne ovat hulluja, hulluja kaikki! Kuolkoot! kerro heille tämä kertomus: 'Oli kerran pienoinen puro. Se puhkesi ilmoille lumen alta vuoren harjanteella, ja lumi muodosti ensin holvikaton sen yli. Se lirisi kirkkaana ja sinisenä kuin taivaankansi sen yläpuolella, ja lumiäyräät olivat sen kehtona. Se saapui vihdoin paikkaan, jossa lumi loppui, ja kaksi tietä oli sen edessä valittavissa sen juoksulle. Toinen kulki vuoren vieremillä kallioiden ja kivien ohi ja pitkin aurinkoisia rinteitä alas mereen. Toinen syöksyi syvään rotkoon. Puro epäröi. Se pyörähteli ja vaahtosi, yritteli ensin toista tietä ja sitten toista. Ehkä olisi voinut käydä siten, että se olisi uurtanut uran ohi kallioiden ja kukkulain ja pitkin vuorten vieremiä, ja kyntänyt vaon itselleen sinne, missä ei ennestään mitään väylää ollut.

On noita itselläniki joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu, mikä tuulella tukeva, mikä vastasään menijä." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siitäki syvemmä. Sanoi nuori Joukahainen: "On mulla oritta kaksi, kaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi, toinen raisu rahkehille. Ota niistä jompikumpi!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En huoli hevosiasi, sure en sukkajalkojasi!

Ei kuitenkaan tämän teoksen koko salli tämän tapauksen täydellistä ja seikkaperäistä kertomista, jota vastaan on esitys siitä kertomuksen juoksulle välttämätön. N.k. Messenius'en kapinaliitto on saanut nimensä Messenius suvusta. Scondia illustrata'n mainio tekijä, oppinut historiantutkija Juhana Messenius on suvun kantaisä. Hänen surulliset elämänvaiheensa ovat yleisesti tunnetut.

Kun sudet näkivät joutuvansa ahtaalle ja kun juokseminen syvässä lumessa kävi vaivaloiseksi, rupesivat tapansa mukaan, kun heitä ajetaan, oksentamaan ollakseen juoksulle vähän keveämmät, ja Jaampa huomattuaan sen, heitti pois pyssynsä, joka vähän painoi, keventääkseen hänkin kuormaansa. Hän tiesi Jounan, joka seurasi perässä, ottavan sen mukaansa.