United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ansaitsivatko sukset vapauden uhalle panemista?" Kaikki, jotka kuulivat nämät pistosanat, nauroivat täyttä kurkkua. Suuttumuksen puna heloitti Kyöstin kasvoilla, kun hän vastasi. "Tuo pirtti on minun kotoni, ja näillä suksilla, jotka urhea isävainajani on minulle tehnyt, olen minä monta peninkulmaa hiihtänyt. Siksi ne ovat minulle kalliit".
Kunpa nyt vaan joku saalis osuisi hänen tiellensä! Petäjiköstä saapui hän niityn laidalle. Siellä kasvoi kaunista koivikkoa. Ja mikäs on tuo tuolla koivun latvassa? On teeri totta tosiaan. Kyöstin sydän alkoi pamppailla. Hiljaa, tuskin hengittää uskaltaen, hiipi hän nyt ampumamatkan päähän. Nostaa pyssyn, tähtää, laukaisee. Mutta mikä ihme!
Kärmälä tiesi heistä, että he valvoivat, että heillä oli paha mielessä. Hän pelkäsi sitä enemmän, kun hän tiellä oli nähnyt Katrin ja Kyöstin, joka yllytettynä kohotti varastetun pyssyn häntä vastaan ja ampui vaikka Katrin mielipahaksi ei osannut. Tämä työ oli tehty samana päivänä, jona nämä onnettomat näemme Lemmon saarella. He nukkuvat nyt. Huomenna miettivät he uusia.
Kyösti nyt ei tosin suuresti uskonut Kärmälää, mutta paikan puutteessa suostui hän kumminkin kauppaan, ja kun hän Kärmälään muutti, seurasi Katri Kyöstin vaimona. Jouluaamuna lähti Kyösti täyttämään surmalupaustaan, ja Katri seurasi häntä. Vaan tämä retki sai Kyöstin rautoihin. Vuoden kuluttua pääsi hän irti, ja nyt oli hänen kostonsa kääntynyt Kärmälään.
Onnettomuuden lisäksi tuli vielä se, että ryssien joukossa oli sama vanha jääkäri, jonka vartioittavaksi Kyösti oli jätetty ja tämä tunsi oitis entisen vankinsa, vaikka oli matkaakin heidän välillänsä. Nähdessään Kyöstin, joka paollansa oli ukolle saattanut parikymmentä nuuttaruoskan iskua, heräsi kiukku hänessä, ja hän vannoi verisesti kostavansa.
«Vaan mikä oli hänellä syynä, että hän petti Kyöstin ja hauet viekoitteli?« kysyi Johannes. «Olivatko he liittolaisia?« «Siltä näyttää«, sanoi ylioppilas. «Katri ei paljon tuosta syystä puhunut. Hän mainitsi vaan, että olisi paremman koston saanut, jos ei olisi Kyösti joutunut kiini«. «Ja kreivi G?« kysyi Johannes. «On luultavasti nyt toisessa elämässä.
Vihdoin, kun kylissä, joiden läpi he kulkivat, päivä rupesi herättämään ihmisiä, sanoi Aappo, Sakarin lanko, ikäänkuin itsekseen: «Et sinä minulle suuresti hyötyä tee tällä merimieheksi rupeamallasi. Kuka nyt kotona työt toimittaa, kun minä taloon päivätyöni teen, tahi kuka menee työhön sinne, jos minä kotia jään?« «Saatathan ottaa Kyöstin rengiksi«, sanoi Sakari. «Kyöstin!
Tämä tapahtui pienessä rappeutuneessa tuvassa, joka oli vaan muutaman kyynärän päässä kirkon aidalta, varsin joen rannalla. Kaikki kirkonkyläläiset, jotka suruisina harhailivat Venäläisten seassa, katselivat tapausta ja moni sydän "leiskahti ilosta" nähdessään Kyöstin rohkeutta. "Toden totta", kuiskasi Antti Kettunen naapurilleen, "minä olen erhettynyt tuon pojan suhteen.
Mutta yht'äkkiä tuntui kuin hän olisi saanut kaiken entisen voimansa; hän hyökkäsi venäläisen lipunkantajan päälle, joka vielä miehuullisesti vastusti Suomalaisia. "Ah, jos voisin valloittaa tuon lipun", ajatteli nuorukainen. "Minä koetan". Kun Venäläinen näki Kyöstin hoikan vartalon, levisi kamala ja samalla pilkallinen hymy hänen huulilleen.
Hän ajettiin syksyllä pois palveluspaikastaan varkauden tähden. Nyt kun Kärmälän «kävi sääliksi« vanhaa palkollistaan, jotta otti Kyöstin uudestaan kirjoihinsa, lupasi hän hänelle suuria antimia, jos kerta vielä ottaisi koettaakseen saada hengiltä vääpeli.