Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän rupesi nyt viskelemään sitä kivillä, saadakseen sen alas putoamaan. Se viimein onnistuikin. Tuossa makasi nyt tuo eläinraukka hänen edessään verissään, mutta elävänä. Ilkeä tunne täytti Kyöstin sydämen. Miksi oli hän ampunut turhanpäiten, miksi oli hän viattomalle eläimelle tuottanut tällaisen kärsimyksen?
"Mutta nyt minä vartioitan sinua kovasti, ettet pääse pois", sanoi kenraali. "Mitäpä siitä", sanoi tuo rohkea suomalainen poika, "tottahan jokin reikä löytyy minulle yhtä hyvin kuin rotallekin". Kenraali ei vastannut mitään, vaan kääntyi pois, heikon hymyn levitessä hänen huulillensa. "Näetkös", sanoi Kettusen Antti naapurilleen, "kenraali on hyvillään Kyöstin vastauksesta.
Muuten hän varmaankin viedään Siperiaan, ja se olisi hirmuista". Kyöstin yksinkertaiset sanat liikuttivat Cronstedtia. Hetken tuumittuansa sanoi hän, laskein ystävällisesti toisen kätensä nuoren Suomalaisen olalle: "Mene hankkimaan itsellesi mitä tarvitset taistelua varten.
Olkoon silloin jokainen valmis astumaan vaaraa vastaan, vaikka se uhkaisi meidän henkeämmekin. Sinä, Niilo", jatkoi hän kääntyen vanhemman miehen puoleen, joka seisoi lähellä, murhe kalpeilla kasvoillaan, "saatathan sinä lähettää Kyöstin mukaan. Tosin hän on vaan viidentoista vuotias, mutta totta hän saattaa kiväärin laukaista, kuulemma".
Siellä oli hyvä ja lämmin maata eikä kauvan kestänytkään ennenkuin hiki rupesi virtaamaan pitkin Kyöstin ruumista. Hän tuli levottomaksi; vielä ei vihollisia kuulunut, ja epävarmaa oli kuinka kauvan hänen täytyi olla tässä. ajan pitkään kuitenkin sangen epämukavassa asennossa.
Kansa sanookin minua pitäjän parhaaksi hiihtäjäksi eikä susi ohitseni juokse". "Sitä tahdon pian koettaa", kuului miehevä ääni Kyöstin takaa, ja kun hän äkkiä kääntyi ympäri, kohtasi häntä Adlercreutzin tutkiva silmäys. Eversti ei virkannut sanaakaan lisää, eikä Kyöstikään rohjennut kysyä, mitä hän noilla sanoillaan tarkoitti. Hän ei kuitenkaan saattanut olla asiata ajattelematta.
TIMO. »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Minähän olin siellä myös; ja saipa Kaisa lapsellensa isän että paukahti. Minähän olin vierasmiehenä myös, Juhani. JUHANI. Olit, olit. Mutta sielläpä vasta väkeä porstua, porras ja piha täys. Porstuassapa istuin minä ja juttelin Tammiston Kyöstin kanssa, mitä ja kuinka pojan piti la'in edessä lausuman.
Kärmälän isäntä odotti tulisoihtua kesäyönä. Hän näki aamupuolella katuvaisen Kyöstin. Hän kirosi. Kyösti ei sanonut oikeaa syytä, miksi hän työnsä kesken jätti; hän sanoi vaan: «Minä tiellä tapasin pirun; piru vahtii kartanoa, ei sinne uskalla mennä«. Johannes kulki eteenpäin, kulki kartanon ohitse. Hän ei suojaa hakenut. Hän kääntyi ja antausi uudelleen metsäpolulle.
Tämä uusi rääkkäys sai veren vieläkin tulisemmin kiehumaan Kyöstin suonissa, se tulvasi valtavammin hänen kasvoihinsa ja hän huusi: "Kurjat pelkurit, jotka rääkkäätte avutonta ja turvatonta ukkoa, tulkaat vaan tänne jos uskallatte!" Jääkärit, jotka eivät tähän saakka uskaltaneet ampua peljäten päälliköitten huomiota, valmistausivat nyt sitä tekemään.
Hän pysähtyi hämmästyneenä, sillä hän kuuli selvään, että he olivat Venäläisiä, ja hänen päähänsä pisti oitis että he olivat häntä ajamassa takaa. Hän ei pettynytkään, sillä kun Bulatow sai tiedon Kyöstin paosta, lähetti hän oitis muutaman jääkärin häntä etsimään, käskyllä tuoda vanki takasin elävänä taikka kuolleena.
Päivän Sana
Muut Etsivät