Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Sittekuin Kyöstin katseet olivat liitäneet kolonnien ohitse, pidättyivät ne everstiin, joka Loden, Aminoffin ja Cristierninin ympäröimänä seisoi saarnamiehen vieressä tuon valtavan neliön keskuudessa. Cronstedtin katseet, samoin kuin hänen paljastettu miekkansakin, olivat käännetyt maahan. Kerran hän nosti silmänsä ylös ja sattumalta kääntyivät ne nuoreen Suomalaiseen.
Kukapa nyt oli Kyöstiä ylpeämpi! Hän ei nyt enään sekuntiakaan epäillyt isoisänsä pelastuksen onnistumista, ja rinnassaan tämä iloinen ajatus meni hän sijallensa ketjussa. Karjalaiset mielistyivät oitis Kyöstin suoriin ja rehellisiin kasvoihin, ja kun hän lyhyen levon kestäessä oli kertonut tapahtumansa, pidettiin hän oitis täysikelvollisena toverina. Ijäkäs ja harmaapartainen soturi sanoi: "Kyllä minä tunnen Niilonimisen sotamiehen, joka oli mukana Porrassalmella ja muutenkin kaikkialla, missä verta vuoti, mutta en minä tiedä oletko sinä hänen poikansa poika vai et. No no, se on yhden tekevä. Pääsumma on se, että sinä olet oikea kristitty, rakastat kuningastasi ja isänmaatasi sekä että sinulla ennen kaikkia on rohkeutta rinnassasi ja voimaa käsivarressasi kun sitä kovemmin kysytään. Niin, niin, älä inttele, poika; kyllä minä tiedän mitä sinä tahdot sanoa! Kuuletko rumppua? Nyt tilallesi, ja pidä silmäsi auki, sillä tämän tapaisessa leikissä, joka nyt tarjoutuu, et suinkaan ennen ole tanssinut.
Te tiedätte, että Kyösti on ollut kiini ennen murhayrityksestä, vaikka hän silloin todistajain puutteessa päästettiin irti. Luullaan nyt varmaan, että Kärmälä toivoi saavansa periä vääpelin ja houkutteli Kyöstin häntä surmaamaan, mutta että joku eripuraisuus Kärmälän ja Kyöstin välillä on syntynyt, kun ei Kyösti onnistunut, ja että tuo eripuraisuus on saanut Kyöstin kostamaan.
Kyösti teki työtä missä milloinkin, mistä milloinkin varasti hän. Katri oli häntä kaikissa auttamassa. Katri ei kaikella tällä tahtonut muuta, kuin saada Kyösti aivotun julman rikoksen alaiseksi. Katri oli surmannut lapsensa, jota tekoa ei kukaan osannut aavistaakaan, Kyöstin piti surmaaman vääpeli tahi Kärmälä sama Katrille, kumpi niistä saisi murhaajan nimen Kyöstille.
Hän oli luullut kostoa ihanaksi; hän oli luullut sen antavan lepoa sydämelle, joka vuosia oli kärsinyt. Vaan hän havaitsi nyt, ettei kosto niin ihanaa ollutkaan; sen vuoksi pääsee se epätoivo valloilleen, jota kostonpyyntö tähän saakka on pidättänyt. Katri oli saanut Kyöstin kokonaan puolelleen. Hän oli saanut Kyöstin niin kauvas pahuuden tiellä, ettei hän enää pelännyt hänen palaavan.
Ennen lähtöänsä ajatteli hän kuitenkin itsekseen ja hänen ajatuksensa pukeusivat seuraaviin puoliäänisiin sanoihin: "Minä tahdon kuolla saman kuoleman kuin hekin Suomen edestä". "Oikein, poika", kuului ääni Kyöstin takaa ja kun hän kääntyi, kohtasivat häntä Antti Kettusen puoleksi iloiset, puoleksi suruiset katseet sekä Katrin kyyneleiset kasvot. "Oikein!
Niin ajattelee jokainen kunnon Suomalainen", jatkoi Antti ja tarttui Kyöstin käteen. "Jumala olkoon kanssasi!" "Minä otan kastellakseni Niilon hautaa ja tuon joka sunnuntai sille vereksiä kukkasia", sanoi Katri hymyillen Kyöstille. Nuorukainen ei voinut vastata mitään; hän oli niin tunteidensa vallassa niiden tapauksien johdosta, jotka muutamassa päivässä olivat häntä kohdanneet.
Hän silmäili raudoitettuja akkunoita ja kah! Siinä särkyi yksi, ja siitä tirkistelivät Kyöstin vaaleat kasvot. Katri oli saanut kyliänsä siitä näöstä. Hän palasi nyt mökkiinsä takaisin, ja siellä huokasi vaivattu sielu ensi kerran: «Miksi olen minä syntynyt?« Kolmen kuukauden ja viiden päivän kuluttua Katri tuon sai tietää. Taikauskoinen. Kesä oli kulunut. Syksyn sateet ja myrskyt olivat alkaneet.
Vaikka hän olikin vaan kasvava poika, heitteli hän raskasta kivääriä niin voimallisesti ja samalla semmoisella menestyksellä, että kaksi jääkäriä tarmotonna keikahti laattialle. Kyöstin rinta aaltoili ja hänen muuten lempeissä silmissään säihkyi rohkeus ja taisteluhalu. Hänestä sopi sanoa, että nyt juuri vaarojen ja kunnian himo hänessä syttyi.
Hän oli juuri ollut laskea kätensä salin lattialle, kun joku voimallisesti tarttui hänen jalkoihinsa ja veti hänet silmänräpäyksessä takasin. Haamu, joka oli seurannut Kyöstiä, mutta josta Kyösti ei tiennyt, teki tuon. Ja nyt seisoi haamu Kyöstin vieressä. Kummallinen näky, kun leimaukset valaisivat näitä molempia! «Pelkää, vapise!« olivat ensimäiset sanat, jotka Kyösti kuuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät