United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toiselta puolen hämmästyy Fritz välisti niistä katkerista tunteista herroja vastaan, jotka ilmestyvät talonpojissa; kuinka vuosisatojen vääryydet ovat muistissa säilyneet ja Lutherin nimeä etupäässä kunnioitetaan sen vuoksi, että otaksutaan, jotta hän, talonpojan poika, aikoo vapauttaa talonpojat.
Simonin luultiin kuolleen johonkin kuoppaan ja häntä lakattiin kokonansa etsimästä. Tito valmistihe lähtemään autiosta kaupungista, ja Marcello oli iloinen tietäen nyt saavansa viedä Naomin pois paikasta, jossa kaikki muistutti hänelle entisten päivien onnesta ja nykyisistä katkerista kärsimyksistä.
Hän koetti muiden nähtäwäksi luoda kuwauksia ihmissydänten pettyneistä toiweista ja niistä katkerista kärsimyksistä, joita ne mukanansa tuowat. Tuossa työssään oli hän nytkin niin ahkera, että hän teki sitä katkeamatta, milloin waan hänen woimansa wähänkään riittiwät. Tämä ankara ponnistus ja sydämessä aina asuwa kuluttawa ja kalwawa murhe heikonsi hänen terweyttään arweluttawassa määrässä.
Vai itsestäänkö ihmisen on sitä opittava. Jos niin on, niin ovat pakanat, jotka ei koskaan ole sanaakaan kuulleet Jumalasta, myöskin rikoksellisia. SELMA. Voi kuinka sinä puhut! Usko minua, hyvä hän on, hyvä ja laupias. Luota häneen, niin pääset katkerista ajatuksistasi. Ehkä minäkin saan siellä muitten takana kuunnella, oppia häntä tuntemaan ja rakastamaan. SELMA. Lakkaa jo!
Ja näistä katkerista mielikuvituksista, jotka öin, päivin häntä vaivasivat, syntyi vähitellen, väkevän, kuluttavan nesteen tavoin, ajatus, josta hän ei luopunut: "minun täytyy päästä pois täältä, minun täytyy pelastaa sieluni, sillä olen hukkumaisillani!"
Näin kukaties Jumalalla on joku hurskas palvelus, jonka minä saan tehdä Hänelle ja jota minä voin oppia ainoastaan sillä tavalla, kuin Hän on opettanut minulle; ja kun kerran yhdymme, Bertrand ja minä, ja kuulemme sen kalliin jumalallisen ja inhimillisen äänen, joka on johdattanut meidät mailman lävitse, iloitsemme yhdessä kaikista näistä katkerista tuskista, joita olemme kärsineet ja tunteneet, ja lausumme kiitoksia siitä ijankaikkisesti!
Sä katkerista katkerin, mit' olen Ma kokenut. Miks maailmaan juur minä Jäin orvoks, muukalaiseks, löytölapseks, Joll' isää, nimeä ei ole. Juuret Kukalla pienimmäll' on, meren laine Luo toisen laineen, hautakiven toki Saa sammal kasvaaksensa, vangilla Jok' yöllä kuoli, hällä edes kerran Ol' elämä, jonk' eteen elää voi. Mit' ompi mulla? Enemmän kuin luulet, Ja enemmän kuin lausua voi tässä.
"Mistress Trevylyan rakas," sanoi täti Jeanie, "minä luulen että jos voisimme nähdä takaisin entisiin aikoihin, me kyllä huomaisimme, että aina on ollut samanlaista. Apostoli Paavalilla oli aikanaan paljon kiusausta kansasta ja sen katkerista oppiriidoista. Muutamat uskoivat ylösnousemuksen jo tapahtuneeksi, ja kummallisempaa aatetta en luule koskaan vaivaisen syntisen päähän pistäneen.
Yhä kauemmaksi he kulkivat, jo joutuivat urosten joukkoon, missä runoja ruikuteltiin menneitten aikojen muistoksi, kerrottiin katkerista kärsimyksistä, mainittiin muinaiset murheet, suurten sankarien sitkeyttä saneltiin. "Pysähdy tänne Päivän poika", pyysivät urohot, "laula laulut entistä ehommat kansasta mi kaikki kärsi, surut suuret, hallat hyiset, suri vaan ei sortununna.