United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja taivahan liekkinä tahtoisin minä kansojen keskeen lyödä ja huulin ahmivin, hulmuvin, pois maailman synnit syödä ja hiekat huuhtoa, paadet pestä ja lakaista laaksot ja vieret veen ja ilmat ihmisen jäleltä lestä ja virrat vihkiä uudelleen ja kirkastaa koko vanhan Maan taas taivahan tähtöseksi.
HELKA. Maan povessa, lapsi. Heliät hiekat ovat hänen silmänsä peittäneet jo ummelleen kuusitoista vuotta.
GREEN. Oi, raukkaa herttuaa! Hän työkseen ottaa Lukea hiekat, meren tyhjentää; Tuhannet luopuu pois, jos yksi jää. BUSHY. Hyvästi ijäksi ja kerrassaan! GREEN. Me vielä tavataan. BAGOT. Ei päällä maan. Neljäs kohtaus. Salomaa Glostershiressa. BOLINGBROKE. Kuin pitkä täst' on matka Berkley'iin, loordi? NORTHUMBERLAND. Mua, hyvä herra, uskokaa, Tääll' olen Glostershiress' aivan outo.
Eik' ole hullun kieltäjäistä, Ankaran asettajaista; Kiven all' on kieltäjäni, Maan alla masentajani, Jo on pelto peittehenä, Nurmi kaunis kattehena, Silmillä heliät hiekat, Jaloilla muhiat mullat. Miksi en laulaisi.
Pilvihin paneite päivä, Välky taivas valkeoita, Jyrise jumalan ilma, Kalliot paloiksi pauku! Tuuli, tuppuran tekijä, Räiskyttele rannan hiekat Silmille pahan sikiön, Häijyn miehen häämenoissa! Vinku tuuli vimmatusti Irnuvirttä ilkeätä, Nyt kun juopi nuori Jouko Suossa sammakon olutta. Sorru kuin somerovuori, Sorru, sorru! Viisas Väinö! Säästä vielä heikko henki!
Vielä lauloi Lemminkäinen, vielä lauloi ja saneli, lauloi hiekat helmilöiksi, kivet kaikki kiiltäviksi, puut kaikki punertaviksi, kukat kullankarvaisiksi. Siitä lauloi Lemminkäinen, lauloi kaivon kartanolle, kultakannen kaivon päälle, kultakapan kannen päälle, josta veikot vettä juovat, siskot silmiä pesevät.
Olin mansikka mäellä, Puolakukka kumparella, Maksoin markat maatessani, Tengat tietä käyessäni; Jos nyt en mitänä maksa, Maksa en maallista matoa, Toukan syömeä tomua, Riihen eellistä rikaista. III. Poikien lauluja. Jos ma lauluille las'eme. Jos ma lauluille las'eme, Virrentöille työnteleme; Laulan ma meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kirstuloiksi, Meren kaislat kaupungiksi.
Tuosta rantahan tulevat; kultakaislat kaikkialla häilyy, soittavat somerot alla askelien onnellisten, hiekat heläjää, mullat muhajaa, veenvalamat, raakunkuoret jalan alla rauskaa; laituri lahen perällä, siinä ulpukat utuiset.
Veljet vierivät maailmaan, satoi taaton jo päähän lunta, maammo vietihin alle maan, mutta puutarha Inkerin kukki kaunis kuin ennenkin, siellä asterit, kurjenmiekat, suorat käytävät, hienot hiekat. Kerran yö oli, ukkos-yö.
Silloin Ahtolan armahat neiet, vaahtivaipat, sukelsi surren ainiaaksi alle aaltojen syvien, jättäen rannat, raumat, heittäen suruhun heleät hiekat, kaislikot yksin karkelemaan.