United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuori Lukanjah Ukereweestä ja hänen kuninkaallinen sukulaisensa Mikando näyttivät tänä yönä nuorallatanssijan suurta notkeutta ja tanssivat vallattomasti iloiten; sata sotilasta mannermaalta säestivät tanssia laulullaan sellaisilla keuhkovoimilla, että "Refuge" saaren suuret paadet kajahtelivat villeistä äänistä.
Kas, kuinka haahdet ne merta halkoo ja venhot virtoja vilisee, kas, kuinka tanssivi täällä talkoo ja tuolla kulkuset kilisee Mut missä, missä on onni? Me oomme tehneet talot suuret, laajat ja kodit kaunihit kaartaneet, me oomme lyöneet maahan malmivaajat ja paadet seiniksi saartaneet.
Ja taivahan liekkinä tahtoisin minä kansojen keskeen lyödä ja huulin ahmivin, hulmuvin, pois maailman synnit syödä ja hiekat huuhtoa, paadet pestä ja lakaista laaksot ja vieret veen ja ilmat ihmisen jäleltä lestä ja virrat vihkiä uudelleen ja kirkastaa koko vanhan Maan taas taivahan tähtöseksi.
"Pelastus; ainoastaan Davidin suvun kautta." "Suuri totuus; elämäni on liian hyvin sen osottanut." "Hän on tyynempi, sillä hetki on nyt käsillä. Minä lähden pihalle katselemaan sitä tähteä, joka hallitsee hänen kuninkaallista sukuansa." Kuun säteet tapasivat suihkulähdettä; pihan paadet olivat kirkkaassa valossa; kalliot kohosivat synkeinä yliympäri.
Oojaa! Oojaa! Onhan niitä siinäkin ensi maistiaisiksi ja kyllä niistä sitte vielä parempiakin syntyy. LALLI. Siis ovat karsikkoni pilatut! Se taaskin onnetoin ol' ennustus, Sill' ikivanhat tarut kertovat, Ett' onni kohta luopuu talosta Kun hävitetään talon varjopuut Ja pyhät paadet. Yhdeksäs Kohtaus. LALLI ja KERTTU. Pyhä neitsyt! Lalli!... LALLI. Ah, armas Kerttu! Mitä sanoisin?
Julistaa Jumalan tammi: »Humisen huolia sinulle, surun annan aateluutta, vaivan kalvavan vakautta, ylevyyttä ylhän tuskan; kynnän otsasi vakoihin, sielusi enemmän kynnän, panen paadet hartioille, käsken nuorna kärsimähän.» Kysyn kylmävin sydämin: »Miks minua kärsimähän?» Luojan suuren puu puhuvi: »Siks sinua kärsimähän, kun olet lapsi laadultasi, itkijä elämän itkun.
Virta kohisi kovasti, valkoisenruskeat aallot uhkailivat, ja suuret paadet riippuivat jyrkkinä niiden yläpuolella. Kun venhe lähestyi erästä suurta kalliota, huomasi Stanley, että vedellä oli ura sen ja rannan välissä.
Potkas Vorna vuoteellansa, orret murtui, köydet aukes, ponnistihe voimassansa, pankon paadet maahan raukes, seisoi eessä naisen nuoren niinkuin synkkä aarnihonka, niinkuin myrsky päällä vuoren taikka pitkän pilven lonka.
Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminariin. Suoment. Hyvästi, kallis synnyinmaa Ja lasnaoloni! Viimeistä kaipuun kuiskelmaa Suokaatte kuullani. Te, ahoset Ja kukkaset, Oi, vielä tuoksukaa, Ja lintuset, Te pienoset, Lohtua laulakaa! Teill', laakson paadet, kivetkin Hyvästit huokailen.
Ja me jos emme tulleet ois, niin kivet, Nuo nukkuvat, tuon muurivyönne paadet, Tykistön myrskyst' oisi alas syösseet Lujasta kalkki vuoteestaan ja tehneet Leveän aukon, josta teidän rauhaan Verinen hyökännyt ois väkivalta.