United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin hän uneksuu ja viimein herää Idän rannal seistes aamun Koin; Kirkastetuil kasvoilla hän nousee Unohduksen virrast viileäst. Elo hymyy niinkuin aurinkoinen Nousussansa purpuraiselt vuoteelt. Ulos astuuvi hän huoneestansa, Koska karjankellot kilisee, Käyskeleevi viljavainiolla, Joka hienos tuules lainehtii. Valmis onpi säihkyväinen vilja, Sadon lupaavi se monin kerroin.
Niityt olivat vielä kukkia täynnä, sillä ei viikate ollut vielä tullut niitä niittämään; sillä kukkaroheinä ei kilissyt vielä, sillä kun kukkaroheinä kilisee, niin silloin täytyy niityt niittää ja kukkien kaatua.
"Eipä tainnut olla mitään syytä, sen verran kuin muistan", vastasi seppä, "paitsi että hän seisoi eteläpuolella Stirling'in siltaa". "Kas niin, saas tästä nyt terve tultua tänne luokseni kaikkein noiden sankaritöittes jälkeen. Conachar, joudu! kanna kannua ympäri niin että kilisee, sitten saat siemauksen pähkinänkarvaista olutta omaankin suuhusi, poikaseni"
Piironkin takana on se ollut, herra Markus kun muutimme sen tilaa saadaksemme teitin kirjoituspöydällenne, kilisee tuo veitikka lattiata vastaan. Ja Hanna luulee, että Roosa heittiö on nakannut rahan sinne, että me luulisimme tuota köyhää poika-raukkaa, jonka maantieltä korjasimme, roistoksi ja varkaaksi. Voisiko sellaista uskoa kristitystä ihmisestä?
Hän voi näyttää nyrkkiänsä, joka sanoo: "tule jos uskallat", hän voi lyödä taskullensa, jossa rahoja kilisee, mitäpä hän muuta tarvitseekaan? Hän voi tehdä mitä vaikeimpia Hallingin hyppäyksiä, pyöriä ilmassa kuin pallo ja kuitenkin taas päästä alas jaloilleen. Kas tässäpä aika mies!
Aattelihan moni, päätänsä nyökytellen: tässäpä vielä kahleet kilisee, raippavitsat vinkuu ja Sipirjan kylmille tuntureille marssii poikia rakkaasta syntymämaasta. Ennustipa moni niin, mutta väärinpä hän ennusti, ja siitä olkoon Sebaotille kiitos ja kunnia.
Saveljitsh katsahti häneen karsaasti ja jupisi: "Pudotit tielle! Mikäs sitten povessasi kilisee? Hävytön!" "Jaa niin povessaniko?" vastasi kasakka, vähääkään hämmästymättä. "Mitäs nyt, ukko kulta, ajatteletkaan? Marhaminta siellä vaan on eikä rahat". "Hyvä se", sanoin minä, lopettaen toran.
Sitä vain ei muistanut, missä oli ollut hänen syntymäpaikkansa ja miten oli joutunut sieltä pois. Tämän vain siitä muisti: On pakkasaamu, poika tulee päre kädessä talliin, panee valjaat selkään, vie ulos ja valjastaa. Piha on täynnä hevosia ja rekiä, kulkuset kilisee ja hevoset hirnuu ja hyppii kahdelle jalalle. Hän hyppii ja hirnuu mukana.
Kas, kuinka haahdet ne merta halkoo ja venhot virtoja vilisee, kas, kuinka tanssivi täällä talkoo ja tuolla kulkuset kilisee Mut missä, missä on onni? Me oomme tehneet talot suuret, laajat ja kodit kaunihit kaartaneet, me oomme lyöneet maahan malmivaajat ja paadet seiniksi saartaneet.
JUHANI. Auta meitä, armo! AAPO. Hirveätä, hirveätä! TUOMAS. Hirveätä kyllä. TIMO. Herra varjele meitä poika parkoja! SIMEONI. Jopa kellot soivat! JUHANI. Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa! SIMEONI. »Taivaan kellot soivat!» JUHANI. »Ja vaipuvat mun voiman'!» SIMEONI. Ja näinkös nyt vaan mennään? JUHANI. Auta meitä, laupeus ja armo! AAPO. Voi kauheutta!