United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kiiriipä jo sama aurinko Taivaan alasmäkeä; tok viipyy vielä Atalantta ikävyyden niitulla. Mutta eihän enään kyynel vuoda Eikä rinta jätise, vaan tyyven taas Onpi hänen olentonsa, tyyven, kylmä; Katse yhtiälle yhä tuijottaa. Viimein niitun heittää hän ja käyskeleevi Jalona ja huoletonna eteenpäin Vakavilla askeleilla.
Huokaileevat naiset kyynelkosteil silmil, Suruansa näyttäen, tok' ainiaan Yksinänsä Atalantta käyskeleevi, Millon aikaellen tunturilla tuol, Siellä seisten, kauvan-aatteleva neito. Vieriessä vuosien ei muutu muoto Linnan immen vakavan, ei ikäväns Yksinäisyydessä yhä oljennella, Vaeltella, mietiskellen viipyä. Millon niituilla hän käyskeleevi, millon Virran partahilla.
Ja kaunis onpi nuori ampuniekka: Otsa kirkas, viaton, Kuin aurinko on silmä säteilevä, Poski kuumast' liekehtii, Ja ruskeat kiharat Poskellans' väikkyy. Kosk' ehtoosen liehaus vuorilta lentää. Hän jalost' käyskeleevi, tiensä kulkee Ohi komeen kartanon, Ja ilosoitto sieltä kauvas kuuluu, Saarnimetsä kajahtaa; Ja katsomaan leikkiä Nuorukain rientää Ja pian on edessään loistava sali.
Mutta vielä kertoella tahdon, Kuinka elämänsä päivät mies Yksinänsä iltoihin tääl vietti. Kalliot hän asui majassans, Peltoons viljeli hän ahkerasti, Hedelmänpä runsaan työnsä kantoi. Köyhän turva, orvon suoja aina Onpi majassans mies äänetön, Harvoin sanat hänen huulil kaikuu, Harvoin hänen huulens myhäilee. Vakaana hän aina käyskeleevi, Kaukaisuutta katsantonsa kiehtoo.
Seuraa onni oivallinen Häntä askareissa ainiaan; Tuosta yksi haasteleevi: »Velhon keinot kyllä tuntee hän», Toinen taasen todistaavi: »Usein hartaasti hän rukoilee.» Mutta vaihka valtiasna Katri emäntänä elelee, Ei tok' käyskel kempaellen Turulla hän mailman turhuuden. Kainona hän käyskeleevi, Kasvohilla rauhan kirkkaus, Kuni katsahtelis silmä Aina valkeuden enkeliin.