Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
EERO. Nyt on Kurkelan nuori väki maantien risteyksessä. MAUNO. Ne ne vissiinkin ovat. K
Semmoista seikkailua ei vielä ikinä ollut kenellekään tapahtunut, emmekä me sitä milloinkaan maailmassa unohtaisi. Niin se oli hauskaa, ja kun kuorma vielä oli niin tavattoman korkea, siinä vissiinkin oli kokonainen syli halkoja, vähintään! Eikä sitä joka tyttö olisi uskaltanut tehdä, tuskinpa yksikään koko koulussa, paitsi meitä kolmea. Olimme niin olevinamme, ettei vähä mitään.
Vissiinkin ne ovat hyvin kaukana, aivan tuolla taivaan rannassa asti... Mutta sieltä kait pääsee ilmankin... Vaan jos ei siellä ole ovia... Missään siellä on ovi...? Mietityttämään se olisi ruvennut, vaan Elsa päätti että hän kotona isältä kysyy, isähän sen tietää ja kohtahan hän pääsi kotia.
Olihan niin kuin kaikista astioista kurkistelisi pelkkiä naurusuisia Knuslingenilaisia, ja nuo kauniit, kiiltävät kupariset kattilat ja pannut paukkuivat kuin rumput, ja läkkiratit toitottivat, ja tuo kaunis valkoinen kahvikannu pani kätensä puuskaan ja tanssi ihan kuin vanha pormestarin rouva, Maisun kummi; voi sentään, jo maakan se vissiinkin kaatuu! mutta kaikeksi onneksi Maisu sai vallattoman kahvikannun kiini.
Mitä hiton elävää sinä kannat tuossa säkissäsi, ukkoparka? Sinä olet vissiinkin harjoittanut sala-ampumista meidän alueella, eikö niin?" "Sala-ampumista!" kertoi vieras ja katseli hämmästyen Jussia. "Oletko hullu?" "Ei, en ole hullu, vaan minä olen kyttä tuossa toisessa hovissa; anna siis tänne saaliisi!
"Minua ei naurata ensinkään, olen vaan minäkin ajatellut niin, että kukatiesi olisi hyväkin, jos perästäkin näyttäisit toden ja vuodeksi lähtisit vieraille maille. Sinä tulisit vissiinkin viisaampana takasin ja sitte olisi meillä kaikin puolin levollisempi olo".
Soisin Suomeni hyväksi, Kaupunkini kaunihiksi, Sananlasku sangen vanha, Mutta vielä muistettava. Kyll' on Helsingin kylässä Ajastaikoja asuttu Vissiinkin satoja viisi, Vaan onko vähän vajaalle Eli päälle pikkuruisen, Empä tuota tarkoin tieä. Vaan ei ennen Helsingissä Sija ollut oppineitten, Koti korkeasukuisten, Istunta isojen miesten; Oli Turku toimellansa, Koulun korkean kotina.
Leijonan ravintolassa Petrovitsch tapasi koko perheen pahoilla mielin. Emäntä oli sanonut miehellensä, että hän oli Petrovitschille tarjonnut Morgenhalden vieressä olevan metsän, mutta hänen ei huolivan siitä. Isäntä oli kovasti suuttunut tuosta malttamattomasta liehakoitsemuksesta, ja sanoi lopuksi: "Nyt Petrovitsch vissiinkin levittää sen huhun, että minä tarvitsen rahaa".
SILJA. Me kun olemme sinua odottaneet täällä. Aivan kuin auringon nousua. MAIJU. Ja ikävöineet, isä! Niin hirveästi! ANTTI. Kyllä sen arvaan. Mutta päästäpäs irti nyt. MATLENA. Mihin toiset jäivät? ANTTI. Niinkö Mikko ja Topra-Heikki? Ne tuossa paikassa tulevat. MATLENA. Poikkesivat vissiinkin Mäki-Mattiin? Siinä on. SILJA. Leipää, Jumalan kiitos. Maiju, tule saamaan.
Yhtaikaa läksimme pihasta, ettekö sitä nähnyt? Mutta huono teillä on hevonen, kun minä jalkapatikassa pääsin ennemmin perille. HEIKURA. Tänne on vissiinkin oikotie sieltä? Eikös ole? ANTTI. En suinkaan tiedä. TIRKKONEN. Et tiedä, et tiedä! Sinä et tiedä mitään. Mutta jospa me sinua opetamme tietämään, lurjus. Annan sinulle kohta tästä sapelistani
Päivän Sana
Muut Etsivät