United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli kaksi ankaraa talvea lumineen ja pakkasineen; kun maaliskuun tuulet puhaltelivat, satoi rakeita ja rankka sade löi viljan lakoon. Tapahtui niin kuin Lepailleur oli kateellisesti nauraen ennustanut: näytti siltä kuin maa olisi ollut äitipuoli, kiittämätön heidän työstään ja välinpitämätön heidän tappioistaan.
Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. JUHANI. Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. AAPO. Juhani! EERO. Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! JUHANI. Kyllä.
TOMMI. Ja nyt pitää sataman, sataman rakeita jyrinän perään. TITUS. Ei auta, vaan kapteenille tieto. Herra kapteeni! Saata sana esiin, seuraava vahtimies siellä.
Ja tuota enemmän tuumin lemmen myöhän leimausta, uhkausta ukkoshetken, syksyn rakkauden rakeita, niinkuin kosto kolhaisevat, niinkuin rauta rankaisevat, niinkuin tuomio tulevat, tuskan päivä päälle saavat. Soisin että oisit toisin.
Tuuli pyörähti yht'äkkiä kaakkoon ja yltyi hirmumyrskyksi, joka lumisin siivin riehui pitkin rannikkoa. Tuota pikaa oli kaikki peittynyt pilkkoisen pimeään. Lunta ja rakeita tuiskusi sekaisin niin sakealti, että kaikki tiet ja polut muutamissa minuuteissa kävivät mahdottomiksi kulkea.
Kesällä kuultiin hyvin ankaria ukkosilmoja, rakeita ja rankkasateita mainittavan. Vuonna 1692 huhtikuussa tuli niin kova pakkanen, että sen vertaista ei sinä vuoden aikana oltu ennen koettu. Ajettiin jäitä myöten kauas merelle. Monta ihmistä paleltui kuoliaaksi. Keski-Euroopassa satoi tavattoman paljon lunta, ja sitten seurasi tulvia ja maanjäristyksiä.
Lunta ja rakeita oli pitkinä surullisina vuosina satanut Suomenmaan verta vuotaneelle sydämelle, ja moni jo luuli sen iäksi herenneen sykkimästä, kun syksypuoleen v. 1721 toivon sanoma lensi suusta suuhun pohjolan valtakuntien ylitse.
"Täällä olen, herra!" kuului ääni sateen läpi. "Onko kaikki valmiina?" "On, rakkaani. Hämärän tullessa me jo olimme täällä. Mutta kätkeytykää toki vallin suojaan, sillä muuten kastutte läpimäriksi. Voi tätä myrskyä! Varmaankin tulee rakeita." Nigerin arvelu toteutuikin, sillä pian rupesi satamaan rakeita. Ensin ne olivat pienemmät, mutta vähitellen ne kävivät yhä suuremmiksi ja suuremmiksi.
Kylmyys eneni ja ennestäänkin jo tuima tuuli kiihtyi tuollaiseksi rajuksi joulukuun-myrskyksi, joka tuimissa pyörteissä heittelee rakeita, lunta ja vettä vuorotellen. Sitäpaitsi oli melkein aivan pimeä; ainoastaan maahan jäänyt lumi loi hiukan, ehkä hyvin vähän valoa. Keli oli sanomattoman kurja, niinkuin siihen aikaan vuotta tavallisesti.
Samassa tuli niin ankara tuulenpuuska, että kerralla pyyhkäsi kaikki ruiskuhilaat kumoon ja kuivat ohrakuhilaat otti ilmaan. Ne lensivät tuiskuna metsään. Valmiit kykäätkin se kaatoi ja levitti. Samassa seurasi tuulenpuuskaa kohiseva sade: vettä ja rakeita satoi kuin saavista kaataen.