United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sellaisena mahtoi synti lähestyä sitä, jonka se ensiksi kahleisinsa kietoi", lisää hän vielä piiraman verran vaiettuaan. Yhä kestää jäällä raskasta, märkää työtä. Pitkäsiimalla erotan tuonnempana useampiakin nuottueita ja esitän ystävälleni, että lähtisimme niitäkin katsomaan. Tildan kauneuden tenho on hänet kuitenkin vallannut niin, ett'en saa häntä mihinkään tytön läheisyydeltä.
"Minä tahdon, että sen, jonka minä otan vaimokseni, pitää olla jo kotona taltutetun. En minä rupea taltuttamaan akkaa ja lapsia yhdessä". "Oh, hemmetti!" sanoi Tuorila, ja huusi isällisellä vallan mahdilla Tildan tulemaan sisälle. Tilta tuli kopeana ja kysyi: "Mitä tahdotte?" "Tahdon, että Ollin pitää ottaa sinut ja sinun pitää ottaa Ollin".
"Se, joka laskee leikkiä kuoleman kanssa, on aina kuolemalle merkitty", päättää tyttö. Mattikin pudistelee tyytymättömänä päätään. Hänkin näyttää yhtyvän Tildan uskoon. Sillä välin on alkanut luoksemme kerääntyä jäältä muitakin ihmisiä. Ystäväni on kuitenkin jotenkuten jäänyt meistä toisista jonkun sylen jälelle, kun yht'äkkiä kuuluu huuto: "lautta jakaantuu! Kiiruhtakaa! Se särkyy!"
Vai niin, vai puhuu herra Tildan perinnöstä! hm hm, mutta siitäpä ei tule mitään. Ei teidän pyydyksenne sattuneet minun lintuuni tällä kertaa. Laulu n:o 2 Nyt, herrani, kuulkaa, mitä ma lausun: Se kirjurin huoli, Kun vaatetuspuoli On komea vaan! Työ ainoastaan On seuroissa juoksu, Ja hajuvesi tuoksuu, Mut päivänsä päättää Hän trallalallaan, j. n. e.
Lääkärin apukaan ei häntä kuolosta voinut pelastaa. Ennen kuolemaansa tunnusti hän vasta, että Tildan syyhän se oli, että hän ensin oli pahuuden tielle joutunut. Joll'ei Tilda olisi häntä "sinne" vienyt, ei hänen jalkansa ikinä olisi sinne löytäneet. Synkkänä jäi nyt Lovisa matami kuolinpäiväänsä odottamaan. Nyt ei ollut Jumalan tahto enää tapahtunut.
"'Liisa', sanoi hän emännällensä, 'sinä tiedät hyvin kyllä, että minä nuorena tahdoin ottaa eukokseni Synkeän Marin, mutta sitä et tiedä, jotta minä en ole milloinkaan voinut häntä unhottaa, eikä hänkään minua. "'Ja sinä Matti', jatkoi hän hetkisen kuluttua, 'sinä et tiennyt Tildan olevan sisaresi "Ei kukaan meistä tuokioiseen virkkanut mitään.
Joskus tuli myöskin sulhanen puhelemaan Tildan kanssa, jolloin pieni »liikalainen» jäi kokonaan katsomatta ja vyöryi ja hoiperteli tietä ja oli joutua polkupyörällä ajajain ja muiden kävelijäin jalkoihin, jotka kiireissään eivät huomanneet tuollaista pientä kääryä. Rohkea se oli tuo, pieni viaton olento, eikä ensinkään ujo.
Kunnioitettu eno sallikaa että minäkin käytän sitä nimeä tämä päivä on onnellisin elämässäni, sillä olen juuri Tildan arvoisalta isältä saanut Tildan omakseni. Ah, isä! Eikö tämä liene vain unta? Niin, minä lupasin ajatella asiaa, mutta mutta Vesterkvist. Meiltä puuttuu vain enon siunaus enää. Job. Jos voin niin vähällä palvella, niin hyvinkin mielelläni, mutta Vesterkvist.
"En olekkaan", vastasi Olli vähän nenillänsä, eikä sen enempää sitten virkkanut. Mutta kohta saman päivän ehtoolla meni hän jo Tuorilaan, Tiltaa kosimaan; ja pistäysi Tildan kamariin. Kun Tuorila ymmärsi asian, niin komensi hän akkansa kahvia keittämään, ja toi taas viina-potun pöytään. "Kas niin, akkaseni! Sanoinhan minä sitä, että vielä Tuorila taaskin yhtenä talona on.
Se on vaan pieni lisä siihen kaikkeen, mitä jo olette meidän edestämme tehnyt. Job. Mitä minä olen tehnyt? Vesterkvist. Te koetatte maailmalta pitää salassa hyvät työnne, jalomielinen mies, mutta meidän kiitollisuutemme saattaa toiveenne tyhjäksi. Ne viisikymmentä tuhatta, jotka olette määrännyt Tildan hääpäivänä hänelle maksettavaksi, ei liene mielestänne suuriarvoista! Viisikymmentä tuhatta!