Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hyhmä, jota puolenpäivän aikana oli keräytynyt kuoppiin ja rattaan jälkiin, oli taas iltakylmässä tehnyt ohutta riittää, joka ratisten murtui kävelijäin jalkain alla. Taivas oli niin puhdas, niin sininen kuin se vain täällä pohjolassa kauniina maaliskuun iltana voi olla, ja omituinen kevättunnelma henki koko luonnosta.
Mutta kuules, jatkoi hän äkisti, kuka on tuo kaunis nuori tyttö ratsain, tuo, jolla on sininen harso? Missä, kuka? Ja Martinov katseli ajajain, ratsastajain ja kävelijäin lainehtivaa joukkoa. Ei, hän ei nähnyt ketään, hän ei tiennyt. Täällä on ahdasta ja alkaapa jo pölistäkin, sanoi hän, astukaamme jotakin sivukäytävää, tuonne lammikolle päin. Hän kääntyi sivukäytävälle ja Horn seurasi häntä.
Siellä jyrisi rattaat, siellä kiisteli katu-pojat, sieltä kuului iloista puhetta, sieltä naurua, sieltä alituista kävelijäin jalkojen kapsetta ja kaikkea kaupunkielämän liikettä. Mutta siitä ei Antti välittänyt. Ei mennyt akkunasta katsomaan, ei kuulemaan sen tarkemmin. Istui vaan penkissään liikkumattomana ja nautti siitä, että oli yksinään.
Oikeastaan täällä vaan onkin yksi vuodenaika, alituinen kesä, joka Elo- ja syyskuussa on niin kuuma, että katujen polttavaiset kivet kärventävät kävelijäin kenkiä. Ainoastaan eteläisillä, ihastuttavilla vuoriseuduilla nautitaan kuumimpanakin vuodenaikana raitista ilmaa; alangoilla sitä vastaan raivoaa vaarallinen keltarutto ja korjaa vuosittain uhrinsa. Etelä-Amerikan Llanos. Orinoco.
En ole koskaan muulloin nähnyt kolmekyynäräisten miesten sillä tavoin ilosta hyppivän kuin sinä kesäkuun iltana, enkä toivoisi sen ikäisten miesten, muulloin kuin tulipalon aikana, kulkevan niin kiireesti kuin silloin mentiin ostamaan valkoisia lakkeja. Semmoisesta voisi olla vaaraa rauhallisten kävelijäin pystyssä pysymiselle. Onnellisesti kuitenkin päättyi lakin osto.
Kävelijäin siis hajaantuessa eri tahoille aikoi hän seurata, Saran huomaamatta. Martin Paz oli nuori, kaunis mies; hän kantoi arvollisuudella vuori-indianien kansallispukua; leveäreunaisen olkihatun alta aaltoili kaunis, musta tukka, jonka kiharat olivat sopusoinnussa hänen kasvojensa kuparivärin kanssa.
Ihmiset tyrkkivät toisiansa kyynärpäällä ja kun vaunujen kolina alkoi kuulua kävelijäin takana vetäytyivät nämä sivulle hiljaisina ja pyhävaatteistansa vaivautuneina katsellaksensa kuitenkin ohiajavien jälkeen, jolloin myöskin kuului ihastuksen ja ihailun huudahduksia kuningattaren ylevästä kauneudesta ja pikku Zaran ylimyksellisestä ulkomuodosta; joskus tapahtui myöskin, että joku pikku veitikka rohkaisi itsensä ja astui vaunujen luo huudahtaen kuningattarelle: »hyvää päivää, rouva!» Oliko se Elyséen äskeisten sanojen, ihanan ilman vaiko ehkä vapaan ja kirkkaan näköpiirin vaikutusta, jota tehtaiden savupilvet eivät tänään sumentaneet, vai olisiko ohikulkijain ystävällisesti hymyilevät kasvot sen tehneet?
Joskus tuli myöskin sulhanen puhelemaan Tildan kanssa, jolloin pieni »liikalainen» jäi kokonaan katsomatta ja vyöryi ja hoiperteli tietä ja oli joutua polkupyörällä ajajain ja muiden kävelijäin jalkoihin, jotka kiireissään eivät huomanneet tuollaista pientä kääryä. Rohkea se oli tuo, pieni viaton olento, eikä ensinkään ujo.
Valkolakkeja kuohuili tuo pieni aukea tulvillaan, ja toisia kiiruhti kuin pulppuavia puron kuplia kaikilta haaroilta suureen vaahtoon yhtyäkseen. Luonto oli keväinen ja kaunis, katot kimmeltivät auringonpaisteessa, puut tekivät lehteä ja kaikkien kävelijäin rinnassa helotti tuoreita kukkasia.
Yli kaiken tämän väikkyi iloisen epäjärjestyksen leima, tuulen ja laineiden virkeä leikki, hulmuavien lippujen lepatus, venemiesten huudahdukset, iloiset ryhmät siellä täällä mäkirinteillä, sikin sokin juoksentelevat lapsiparvet, hyörinä ja pyörinä kahden, rinnakkain melkeinpä veden päälle rakennetun vähäisen ravintolan ympärille, joiden siltapalkit alinomaa lonkkuivat kävelijäin jalkojen alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät