United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Salaisen valiokunnan päätös oli vielä valtakunnan säätyjen täysistunnossa hyväksytävä. Ja nyt alkoi sama jupakka uudelleen. Säätyjen keskustelut kävivät yhä rajummiksi. Ei paljon puuttunut, ettei syntynyt verilöylyä ritarihuoneessa. Syynä tähän oli taaskin porvarissäädyn vastustus.
Syynä siihen oli Helga ja Fanny neitten välillä syntynyt jupakka erään leivosmaljan omistuksesta, ja kina päättyi siten että ensin malja ja sitten neidet vyörivät alas pitkin porstuanportaita pihaan, jossa molemmat nuoret neitoset piehtaroitsivat hiekassa ja ulvoivat kuin taistelevat indiaanit.
Kärsivällisyyteni kohtsillään loppuu. Tule nyt kauniisti suutelemaan minua, no, pian, pian en jaksa odottaa enää. Juokse tänne, juokse! SYLVI. Anna minun olla. Minä en kumminkaan suutele sinua enää koskaan. AKSEL. Et koskaan? Kuulinko oikein? Vai uhkaatko sinä tosiaankin, ett'et enää koskaan suutele minua? Tästähän näyttää tulevan pahempi jupakka kuin luulinkaan.
"Me emme tahdo tapella", vastasi Tupia, "emmekä huoli teidän uhkauksistanne, sillä meillä ei ole syytä hakea riitaa teidän kanssanne ja eihän meri kuulu teille yhtä vähän kuin meidän laivallekaan". Siihen päättyikin jupakka sillä kertaa, mutta Englantilaiset kummastelivat suuresti kuullessaan noin järkevää puhetta tahitilaisen tulkkinsa suusta, etenkin kun kukaan ei ollut pyytänyt häntä puhumaan sillä kertaa.
Ukkoni saa kauvan minua pyytää, ennenkuin taas lepyn. EMMA. Tehän autatte minua, äitiseni? KATRI. Luota minuun, lapseni. Viisaampi peräytyy. ALFRED. Tahdon mielelläni, mutta kunnia... SALOKANGAS. Mitä joutavia. Löysää puhetta!... Peräytyminen rasittaa, mukamas, ja sitä kutsutaan kunniantunnoksi... Kas niin. Lopeta nyt jupakka jollakin onnistuneella keikauksella.
Kas, piippu unohtui, taas rannan luokse. Ja niinpä nähdään, kun jo päättyy paluu: ei, poskillansa punan puutosta, ei miehess' ole muuta muutosta, vain niskaan. ohut verijuova valuu. Ja ensi sana häll' on tupakka. »Täst' uhkas tulla paha jupakka. Pääs, ihme kyllä, viel' on tallella. Mut taisi sentään hiukaa sattua», niin myhäellen toruu jääkäri.
Pian he rupesivatkin hiekkasateesta heräämään; mutta kun he yrittivät nousta, niin siinä vasta jupakka syntyi. Kumpainenkin luuli, että naapuri riippui hänen tukassaan. Kun eivät he mitenkään päässeet erilleen, rupesivat he huitomaan toisiaan ympäri korvia, huutaen ja mölisten kuin hurjistuneet pedot.
Ja niin tämä pieni jupakka lopuksi päättyi, että annoimme tosillemme kättä ja minä jäin hänen vieraakseen seuraavaan päivään saakka saaden nauttia runsasta vieraanvaraisuutta. Lokakuun ensi päivänä otin Kustaviin jättämäni aluksen ja purjehdin sillä Iniöön sekä sieltä läheiseen Keistiön saareen.
Mutta kun me olimme jo illalla kertoneet asiamme kelpo kapteenillemme, kätkettiin meidät visusti sekä hankittiin sijaamme miehiä, jotka nimiimme laivakirjan mukaan huudettaessa vastasivat puolestamme, ja siihen se jupakka loppui. Mutta kyllä me siitä lähtien saimme olla varovaiset maissa käydessämme, ettemme tulleet tunnetuiksi ja joutuneet noitten viekkaiden julmurien käsiin.
Neiti Vinter taas oli saanut nähdä, että opettajan tyyneen pinnan alla oli tulta, mistä hänellä tähän asti oli ollut vain heikko aavistus. Muutamia ystäviä oli tuo pieni jupakka kuitenkin saattanut koululle ja opettajille, oltiin suuttuneita vääryyden teosta, mikä kiihotti lämpimämmin suosimaan vainottua asiaa. »Elämä on taistelua», arveli nuori opettajatar nauraen.