Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Helga sysäsi syrjään telineensä ja meni ulos. Hän oli ajatellut sen toisin. Hän ilmaisee sen vasta myöhemmin, vasta sitten, kun paalit on myöty ja saatu rahat ja niillä rakennettu tupa Kallelle ja Hannalle sinä päivänä, kun heidän huoneensa on valmis ja kun istutaan ja juodaan tuliaisia häiden jälkeen.
Kunpahan näkisit minut ratsun selässä! Silloin minä vasta komealta näytän. Maiju. Näinhän viime sunnuntaina, kun se korkea-arvoinen sotaherra ajoi ohitsesi Eläintarhan tiellä ja hän nyökkäsi sinun kohdallasi. Hellonen. Tietysti hän kumarsi minulle. Maiju. Onko se mahdollista?... Hellonen. Tai sitten minun hevoselleni ... sen nimi on Helga. Maiju. Onpas sillä komea nimi! Hellonen.
Helga kodissansa taas Uinuu uness' autuaas. Herättyään riemuin huomaa: Saapuu päivä, Luojan luoma! "Konsa iltaan elän sen, Jannea taas syleilen. Kuin hän onkin uskollinen, Palava ja intohinen!" Miekka seinällä. Se vuotta monta kymmentä On siinä rippunut, Sit' aurinko on paahtanut, Se siit' on ruostunut.
Söderlingska oli ehtinyt ladon ovelle ja riipaissut sen auki, kun sieltä loikkasi hänen helmoihinsa joku punainen, saaden potkun niin, että ilkeästi rääkäisten kieri kalliota pitkin. Mikä se oli? kuului samassa jostain Söderlingin ääni. Naapurin kissa kirottu.... Ja mitä sinäkin siinä keskellä yötä aaveilet? Olin vain ongella vähän.... Onko Helga sairas?
Helga pakottihe hymyilemään kuin mieliksi äidille, mutta Söderling ja Kalle jurottivat totisina, Söderling silloin tällöin arasti katsahtaen Kalleen. Täti koetti sytyttää ukin viinallakin! nauroi Hanna. Koetin, mutta mitäs se palaisi.... Hohhoo ja-jaa ... oli se kryssäystä se, pakottaa käsiäni ja selkääni niin, että ... mutta perille tultiin.
Vaikka pitäisin kaikki enkä ilmoittaisi mitään tulliin? Kalle ei vastannut. Hän söi koneellisesti, melkein ahneesti, ajatukset jossain muualla. Ei ainakaan minun paalejani tarvitse ilmoittaa, sanoi Helga. Eikö? Miksei? Ei kukaan tule niitä kuitenkaan kysymään. Mistä sinä sen tiedät? Minä tiedän. Kuka niitä kysyisi! puuttui ukki puheeseen, poski ruokaa pingollaan.
Silmissä viekkaan leikillinen ilme hän virkkoi: Saalishan on oikeastaan Helgan ja Kallen. Ne on nyt ne, jotka ovat rikkaita. Meillä muilla ei ole enempää kuin ennenkään. Kyllä te saatte minun löytöni pitää, sanoi Kalle. Ja minun myös, sanoi Helga.
Donnerin rouva loisti läikehtivässä silkkihameessa ja vaihtoi väriä kuin kameleontti. Amalia neiti oli puettu keltaiseen, Aurora punaiseen, Konstance siniseen ja Klara vehreään, mutta Helga ja Fanny neidet kantoivat valkoista, viattomuuden väriä. Kapteeni oli univormussa ja kotiopettaja oli tavallista enemmän teeskennelty, harjattu, saamaton ja hymyileväinen.
Antaa Kallen olla siellä, missä on... niitä voi olla meressä vielä kuinka paljon tahansa. Helga hymähti taas. Hän tiesi, ettei meressä ollut tämän enempää. Ei vitkastella nyt! Eihän ne nyt siitä mihin mene. Vaikkeivät ... mutta ei vitkastella nyt. Söderlingska oli melkein hengästynyt jo ennen kuin ryhtyi työhön. Käytäisiin ensin aamiaisella.
Syntyi äänettömyys. Lukisit nyt sentään. Helga avasi kirjansa siitä, niihin oli sen sulkenut, ja alkoi lukea: »Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.
Päivän Sana
Muut Etsivät