United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sentähdenpä näkeekin usein, että tulija hetikohta käypi viinapöydän kimppuun ja syö niinkuin olisi paastonnut 40 yötä ja 40 päivää. Muuten ovat tuollaiset päivällisiltä tulijat tavallisesti niin saattaapa sanoa aina jotenkin hyvällä mielellä.
Mutta hänen, vuorimiehen pojan, ei sopinut valittaa, koska, niinkuin hän sanoo, hän usein näki Anhaltin prinssin, munkinkaapu yllään, kulkevan kaduilla, kerjäten leipää ja kantaen säkkiä selässään, ikäänkuin juhta, että hän oli maahan painumallaan. Prinssi parka oli paastonnut ja valvonut ja kurittanut lihaansa, siksi kuin hän oli muodoltaan niinkuin kuoleman kuva, ei muuta kuin luu ja nahka.
On kansa katunut ja paastonnut, Sun sanas voimaa vaan nyt vartoo se; Siks' seisoo täällä juhlavaatteissaan. Ei pyhää suurempaa kuin juhla, jossa Isänmaa sykkii kaikkein sydämmissä Ja kansan mieli niinkuin suuri jousi BILEAM. On veltto ilman jännittäjän kättä. BAALAK. Sun jännittäjäkättäs odottaa, Niin suureen saaliiseensa kiitää nuoli.
Kyllä se antaa ruuan, joka työnkin. On se vapahtajakin paastonnut ja tuskin vaan lie nälkäänsä volissut.» »Kerta kuolla syntyneen. Kun ei kestäne, niin katketkoon. Silloinhan minun pahoistani pääsette», arvelin vaan vastaukseksi. Siihen heitti ukko. Vaan minä paranin hiljakseen niine hyvineni, ei tarvinnut urkkoja eikä uhria. Mielikaipuuta.
Muistakaat, että rukous oli voimallisempi kuin P. Paavalin aavistukset, sillä hän sanoi 'näkevänsä, että purjehdus tulisi vaaralliseksi ja vahingolliseksi ei ainoastaan kalulle ja haahdelle, vaan hengellekin. Ja sitten kuin hän oli paastonnut ja rukoillut, hän yhtä-kaikki nousi ja sanoi, että Jumala oli hänelle lahjoittanut ne, jotka hänen kanssansa purjehtivat, ja vaikka haaksi hukkui, ei yhtäkään henkeä menettynyt."
Kun minä otin esille voita ja lihaa ruokavakastani, niin hämmästyi Agriofovna suuresti ja kysyi enkö minä paastonnut. Kreikan-uskoisilla oli nimittäin siihen aikaan kuuden viikon pituinen paasto. Minä vastasin etten pitänyt itselläni olevan mitään paastoamisen syytä ja kysyin mihin heidän tapansa paastota eräinä aikoina perustui. "Herramme Vapahtaja on niin käskenyt", sanoi hän ihan varmana.
Sitä kesti kaksi viikkoa säntilleen. Silloin hän uupui, mieli kävi alakuloiseksi ja päätä kivisti. Oli perjantai-päivä. Luku ei sujunut, puuttui sekä halua että kykyä. Sohvallaan hän venyi, katsoi kelloa vähä väliin ja mietti, eikö pitäisi kuitenkin mennä ulos virkistystä hakemaan. Kaksi viikkoa hän oli paastonnut ja kiduttanut itseään, ei ollut viisasta liian paljon ponnistaa voimiaan.
Syntyi äänettömyys. Lukisit nyt sentään. Helga avasi kirjansa siitä, niihin oli sen sulkenut, ja alkoi lukea: »Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.
Ja sitäpaitsi hän, kuten moni muukin arka ja hienotunteinen ihminen, oli luonteeltaan varsin ujo. Hän kertoi minulle kerran miten hän, nuorena tyttönä iltakutsuissa ollessaan, monta kertaa oli paastonnut vain siksi, ettei ollut rohkeutta mennä ottamaan ruokaa tuosta yhteisestä "seisovasta illallispöydästä".