Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kalle, joudu pian, muuten et kohta näe mitään!... Nyt meni herra kajuttaan.... Emäntä ja Helga olivat jääneet tupaan. Emäntä istui kädet helmassa, hetken aikaa, sitten hän sanoi kuin heräten: Niin! Siinä se nyt meni. Ajattele, äiti, jos se olisi mahdollista ... jos meri auttaisi ... jos meri antaisi sen, mitä me olomme vailla!
No, eikö sittenkin ole klyyvarin knaappi poissa ... kuinka monta kertaa minä olen ... heitä irti! sanon minä. Kun meri kerran miehelle antaa ... nyt mennään ja sillä hyvä! No, no, menkää sitten, menkää sitten! Onnea matkalle! huusi Helga iloisesti esiliinaansa heiluttaen. Ja Hanna heilutti vantin varassa seisoen vastaukseksi omaansa.
Helga koetti kyllä nauraa mieliksi, onnistumatta, Söderling ja Kalle eivät koettaneetkaan. Se oli sitä, ja nyt avataan kirstu ja otetaan tuomiset esiin. Eiköhän olisi parasta, ettei sitä avattaisikaan, sanoi Söderling. Miksei? Mikä herran nimessä teitä oikein vaivaa? puhkesi emäntä. Mikä teillä on? Mamman ei pitäisi turhaan lausua ... virkkoi Helga ujosti. Minä kysyn, mikä teitä vaivaa?
Ne koettivat olla tyyniä ja välinpitämättömiä, isä, äiti ja ukki, mutta vapisivat jokainen, niin etteivät polvet tahtoneet pitää. Helga on tuossa.... Helga kyyhötti kiven kupeella, raskaasti hengittäen ja sylkien verta, mutta samalla hymyillen, saamatta sanaa suustaan, viitaten kiihkeästi lahteen päin. Mutta sanokaahan toki, mitä siellä on? En minä tiedä, huohotti Hanna. Vaan tottahan näit?
Kalle katuu sitä sydämensä pohjasta eikä saa siltä rauhaa, sanoi Helga. Hirvittäisi minuakin pitää mitään siitä, mikä on ruumiilta otettu, vaikka olisi miten kuten otettu, sanoi Söderling. Siinähän oli kyllä jotain perää, mutta siinä ei saanut olla perää. Kuta enemmän sitä siinä oli, sitä vähemmän sai sitä näyttää olevan. Ja kahta kiivaammin kävi Söderlingska nyt miehensä kimppuun.
Ja Helga lankesi polvilleen vuoteensa viereen ja rukoili: »Jos, hyvä Jumala, tahtosi on, että joku laiva ajaa karille, niin anna sen ajaa karille niin, että me voimme sen pelastaa. Minä uskon, että annat. Anna sen tapahtua iankaikkisen armosi ja rakkautesi tähden. Mutta elä kuitenkaan anna meidän tähtemme ihmishenkiä mennä hukkaan.»
Muut olivat, verkot selässään, ehtineet juuri Käärmesaaren kannaksen yli, kun Hanna jo juoksi heitä vastaan Kalliolahdesta päin, posket hehkuen, silmät palaen. Siellä on meren saalista ... meren saalista! Mitä saalista ... missä? Kalliolahdessa ... Helga näki ... minä näin.... Mitä te näitte ... missä Helga on?
Päivän Sana
Muut Etsivät