Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Jotain semmoista minä kai ajattelin. Niinpä niin ... jaa-jaa.... Sinä olisit voinut hinata sen maihin ja saattaa sen siunattuun maahan etkä sitä tehnyt, uikutti Helga. Elä sinä nyt.... Sinä siis tempasit sen siitä vyön alta ja sysäsit airolla, etkä tiedä, upposiko se vai uiko edelleen. Jos se upposi, niin mahtoi pelastusvyö irtautua. Saattaa kai se olla niinkin.
Ei se mitään, pappa sylkee vaan. Tullipäällysmies tulee tullipurrella ja viepi samalla mennessään paalit, sanoi Söderling. Soo-o. Ja pastori tulee ja lukee haudan! sanoi Helga. Kenenkä haudan? Senpä ruumiin ... mereen.... Ne ilmoitettiin paalit? Ja rahat myös. Jahah ... paalit ja rahat myös, venytteli ukki.
Kyllä Kalle oli tehnyt, niinkuin sanoi. Ja Helga lyykähti kirstulleen vuoteensa päähän, nyyhkyttäen hänkin. Isä oli ilmestynyt oveen. Mikä sille tuli? Mitä te itkette? Kalle ryösti ne rahat ruumiilta. Eihän....
Kalle, totinen, hiljainen poika, hymähti: Ei toki niin paljoa. Kyllä se siinä yhdessä menisi, sanoi ukki. Kun meri kerran rupee antamaan, niin antakoon samalla täyden sylyyksen. Entä sinä, Helga? Minä en tarvitse mitään, sanoi tyttö lyhyesti ja ikäänkuin torjuen. Kyllä sinäkin ... ota, kun saat. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen.
Mutta Helgahan jäi ilman. Emäntä tuli pöydän luo, aivan niinkuin olisi totinen tosi ollut kysymyksessä. Jos Helga saisi kaksikaan sataa markkaa, niin hän pääsisi lääkäriin ja saisi rohtoja niin paljon, että kyllä riittäisi, ja minä veisin hänet talveksi pois täältä kuivempaan paikkaan, koska semmoiset taudit kuin hänen kuuluvat paranevan maissa.
Eihän toki! huudahti Hanna. Eihän toki niin, että kaikkia, sanoi Söderling. Vaan mitenkäs? Niin kuin on oikein. Mikä on oikein? Se että rahoista ja paaleista annetaan pois, minkä laki vaatii antamaan, ja pidetään niistä löytäjäisinä se, minkä laki sallii pitää. Mitä sanonee siihen Kallen tunto? Kaikki ... annetaan kaikki!... Ei pidetä mitään! riemuitsi Helga, silmät leimuten ja posket hehkuen.
Liehän tuota, ja jos ei ole, niin keitetään uusi pannu, keitetään uusi sittenpähän jaksetaan raataa ... kahvi se on poikaa antamaan voimaa. Anna minä kaadan, ehätti Helga väliin. Multaisitte nyt viimeinkin edes sen perunamaan Kallen kanssa. Silloin Helga huudahti: Kalle soutaa ulos merelle! Onko se nyt sillä päällä taas? Enhän minä sillä mitään tarkoittanut.
Sepähän sitten nähdään. Helga oli arasti lähestynyt hänkin ja pysähtynyt jonkun matkan päähän. Söderlingska korotti äänensä, niin että se kuuluisi hänelle saakka. Ja siksi toiseksi, jos tahdotte tietää ... omilla vähilläni minä ne kahvit maksoin ... ja mikä muu on otettu velaksi, omillani minä senkin suoritan. Kuulkaahan, sanoi Helga, lähestyen.
Koska ilman sitä erehdystä ei olisi ollut haaksirikkoa eikä hukkuneita ja olisi saatu jäädä siihen uskoon, missä ensin oltiinkin, että se, mikä tuli, tuli meille jumalan lähettämänä, niinkuin Helga heti sanoikin, ja niinkuin se ehkä nyt olikin ja varmasti olikin. Mutta nyt annettiin kaikki pois siinä uskossa, että sinä muka olit ryöstänyt ruumiin, jota et ollut tehnytkään. Häh?
Söderling pisti päänsä ovesta: Nyt on aura perunamaalla! Hyvä on, minä tulen! Helga, elä nyt jää koko päiväksi siihen yksille sijoillesi. Vaikka menisit Käärmesaaren lahteen katsomaan, onko sinne noussut tuulella säyneitä tai lahnoja. Söderlingska lähti reippaasti ulos ja huilahutti mennessään tyytyväisen virrenvärssyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät