Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Meillä ei ole sama muoti kuin Inkeriläisillä, jotka sanovat: oisitta ennen tulleet; kuka meille sattuu tulemaan syöntaikana, se pöytään. Vaikka mihin muualle menisitte, ette enää saa niin mitään, ja tässä on keittoruokaa; täytyyhän teidän hyvänä pitää mitä talossa on. Sattuipa olemaankin oikein Karjalan ruokia: lammaskoalii ja keitinpiiraita."
Anna Liisa luo kangasta. Hän on valkoverinen, solakka nainen, surumieliset, suuret, siniset silmät, kaunis, mutta hiukan kalpea; hänen vaaleat hiuksensa riippuvat paksulla palmikolla takana. JOHANNES. Päivää, Anna Liisa. ANNA LIISA. Johannes! Sepä hauskaa. JOHANNES. Sattuipa hyvin, kun tapaan sinut täällä yksinäsi. Vieläkö sinä nyt alotat kangasta? ANNA LIISA. Vielä.
Björkbodaan saapuivat pitäjäläiset tavallisesti Aukustinpäivänä, tammikuun 7:nä, isäni nimipäivänä, tehden silloin uudenvuoden- ja onnitteluvierailunsa. Tämä oli juurtunut tavaksi jo vanhastaan ja oli äitini aina silloin valmis ottamaan vierailut vastaan. Mutta sattuipa kerran, että tämän määrätyn päivän aamulla puhkesi niin hirvittävä pyryilma, että harvoin sellaista nähdään.
Sattuipa silloin tällöin joku emäntä Antverpenissä antamaan heille kupin lientä ja kappaleen leipää, tahi joku hyväsydäminen kauppias latoi muutamia halkoja heidän pienoiseen kärryynsä, sen kulkiessa kotiapäin, tahi joku sääliväinen muori omassa kylässänsä lahjoitti heille vähän maitoa.
Ja sitten huudettiin ja juteltiin kadun yli ja sovittiin yhtymästä vielä samana iltana »Medicillä» tai »Ludvig XIII:lla». Mutta sattuipa niinkin, että joku liian rohkea tai muusta syystä epämieluinen tunteenpurkaus herätti kaunottaressa hämmästyttävää paheksumista ja harmia, joka tavallisesti pukeutui muotoon: »menkää tiehenne, te hävytön mies!»
Kahdenkymmenen askeleen päässä näimme mesikämmen ja minä samalla kertaa toisemme ja silmänräpäyksessä ojensin minä pyssyni ja sihtasin; mutta onnipa ei tällä kertaa seurannutkaan Könnin pyssyä; se ei nallia tappanut!" "Karhu hyppäsi vuoteeltaan ja pakeni. Sattuipa nyt niin, että se juoksi aivan liki noita sidottuja koiria, jotka riuhtoivat minkä jaksoivat päästäksensä vankeudesta.
Vaan sattuipa joukkoon siellä semmoinen muori, joka rohkeni aukasta suunsa. Hän tuumaili: »Eihän siitä ole puheen hyvyydestä, kunhan on suu märkänä. Sehän on vanha sananlasku, että haukkuva koira ei pure, eikä ulvova susi syö lampaita.
Sattuipa silloin Jakobson kotia tulemaan. Avonaisesta ikkunasta kuuli hän, mistä sisällä puhuttiin. Hän ymmärsi paremmin kuin äiti, mistä tyttö oli rahat saanut. Eräänä sunnuntai iltana oli Tilda taasen mennyt "erään tuttavansa" luoksi. Isä tuli tavallista varhaimmin kotia. Askeleet kuultuaan olivat lapset ennättäneet piiloon mennä vuoteisiinsa.
Antero näki ikkunasta Karilan nuoren isännän istuvan pöydän ääressä lukemassa. No, voi toki! No, johan nyt... Enhän ollut tunteakaan! Käykäähän toki... Vaan sattuipa somasti! Että vielä sai nähdä maisterin! Kun kesällä kuulin kulkeneenne ohitse, niin oikeinpa olin monta päivää raskaalla mielellä. Ei sopinut minun silloin. Eihän toki, eipä siltä.
"Niin oli vihdoin vanha pahantekiä joutunut koston kynsiin. "Vaikka saari oli pieni, koetti Pajari vieläkin henkeänsä pelastaa; piiloutui kiven alle, vaan ei tämäkään keino auttanut. "Sattuipa pieni poika paadelle nousemaan, jonka alla Pajari piili, tunsi kiven tutisevaksi pahantekiän sydämen tykytyksestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät