Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Että vika oli kuulloissa, siitä oli Kalle herra varma, sillä tiesihän hän, että kykyä hänellä oli, sitähän oli vakuutettu niin kotona kun koulussakin. Sattuipa eräänä päivänä muuan toveri juohauttamaan Kallelle, että hänen pitäisi antaa lahjansa ja kykynsä suuremman yleisön tuomittavaksi, sillä sitten se vasta oikein asianlaita muka nähtiin.
Siellä pastori vietti monta hetkeä pikku poikansa ja pikku laivansa kanssa; vaikea on arvata, kumpikohan enemmin iloitsi laivan purjehduksesta, isäkö vai poika; sattuipa välistä niinkin, että isä otti pojan mukaansa vain sentähden, ett'ei häntä tavattaisi yksin niin lapsellisessa puuhassa. Joka päivä hän astuskeli puolen peninkulman matkan alas kalastajain kylään.
Sattuipa joskus, että se vallan unohtuikin mielestä. Ja silloin oli Hanna iloisempi ja elävämpi kuin yksikään niistä toisista. Niinpä kerrankin, kun laskiais-tiistaina olivat Kotkan kalliolla mäkeä laskemassa. Lyseolaiset sen retken panivat toimeen, ja hauskaa siellä oli. Ensin laskettiin mäkeä, että hurisi pari kolme tuntia peräkkäin ja sitten mentiin sisään tanssimaan.
Ovessa vilkaisin hätimmiten Anna-Liisaan. Hän oli kalpea, ja hänen ihanat silmänsä oi Jaakko kiven ne olisivat sulattaneet, mutta eivät minua niin oli mustasukkaisuus minut valloittanut. Kuluipa muutamia päiviä sydämmeni rupesi pehmenemään, ja minä ajattelin: 'Entä jos olisin erehtynyt' ja läksin kuin läksinkin tyttöni kotiin. Sattuipa niin, että tapasin hänet yksin tuvassa kehräämässä.
Hänen päänsä horjui unen hörrössä milloin sinne, milloin tänne, ja sattuipa väliin niin, että hänen otsansa puski kapteenia selkään. Hän hypähti silloin aina ja pelästyi. Mutta olipa niinkuin olisi lyijyä valettu hänen silmäinsä päälle. Hänen oli mahdotoin pysyä valveella. Niin oli pian neljä peninkulmaa ehditty. Matka Rytilään ei enää ollut pitkä. Viimmeisestä kestikievarista oli lähdetty.
Sattuipa eräänä kauniina talvipäivänä, että minun pikapäinen veljeni näki hyväksi heittää hovipalvelijan Kustaa Otto Douglasin Drottningholman portaista alas, siitä syystä, että Douglas sanoi suomalaisia aatelismiehiä tolvanoiksi, jotka eivät hävenneet kuninkaan linnassa keskenänsä puhua rumaa äidinkieltänsä, suomea.
Sattuipa siis sinä päivänä, jolloin prinssi saapui puutarhaan prinsessansa kanssa, että hän näki heidät ja tunsi prinssin heti paikalla. Hän lähestyi huvimajaa ja näki tytön siellä, joka oli aurinkoakin ihanampi. Puuhevonen seisoi majan ulkopuolella.
LIISA. No, jo tok'. Minä sen lakaisen heti, kun vaan olen rasvannut tään viimeisen peliin. HELMI. Sattuipa meille arvon hyvää hiivaa, kun noin kohottaa. LIISA. Ja niin kun se rylläsi jo pytyssäkin, että oli yli laitojen mennä. Mutta kuulkaapas, Helmi neiti, se jotain tietää, se. Muistakaa minun sanoneeni. HELMI. Voi jesta, tuota Liisaa! Aina sillä on taikoja. No, mitähän tuo nyt tietäisi sitten?
Milloin katosivat käsineet, silloin täytyi ottaa Laara käsille, eikä sitä yhä käynyt heittäminen kostamatta, kun lavitsa usein keikahti syrjälleen, jos heittäytyi siihen lepäämään. Sattuipa jo isäntäkin tapaamaan heidät nujakoimasta, eikä se siitä näyttänyt olevan suotua, joshan ei erittäin vihassakaan ollut.
Hän tuli Kiinan pääkaupunkiin ja käyskenteli kauppapaikoilla ja toreilla kuunnellen ihmisten puheita. Sattuipa kerran, että hän kuuli jonkun kertovan kuninkaasta ja nuoresta tytöstä, jota kaikki surkuttelivat. Hän astui lähemmäksi ja pyysi, että hänellekin tapaus kerrottaisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät