Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
P n ukkohan se onkin, käykäähän toki peremmäs istumaan", sanoin minä ja tartuin hänen käteensä ja talutin hänet peremmäksi istumaan. Siinä hän istui sauvansa nojassa kumarana ja hengittää läähätti niin ankarasti, että henkeä sisään: päin vetäessä laiha ruumis kimmahti hiukan pystympään, mutta ulospäin puhaltaessa nokahti se taasen alemmaksi.
Vai tahdotteko heittää tuota tyttö riepua sen kelvottoman konnan Raskalin käsiin, häh? Vaan käykäähän omin silmin katsomassa; tulkaahan minun kanssa, niin mennään forstmestarin puutarhaan", kehotti hän, taskustaan ottaen ja minulle tarjoten kaapun semmoisen, joka tekee ihmisen näkymättömäksi. Minun täytyy tunnustaa, että minua sanomattomasti hävetti joutua naurun alaiseksi tuon miehen nähden.
Käykäähän toki mamman luona. Hän kovasti haluaa nähdä teitä, sanoi Missi mutta tuntien valehtelevansa ja että Nehljudof sen näki punastui vielä enemmän. Tuskinpa ennätän, vastasi Nehljudof kuivasti, koettaen osoittaa ettei ollut huomannut toisen punastumista.
Snellman Lönnrot! Taivaastako te siihen putositte? Tulisissa vaunuissako te...? Eihän kuin rakkarirattailla, sanoi Lönnrot. No mutta ! Voi minun päiviäni! Käykäähän toki! Herrat tuntevat toisensa professori Hartman, tohtori Lönnrot rehtori Snellman. Har den äran, ja professori kumarsi kohteliaan ivallisesti.
Siihen näkyy kuukin ihan selvästi, akkunan ääressä voisi vetää. Mutta kun on valoa sisällä, niin ei näe hyvästi ulos. Lampun voimme sitten siirtää edemmäs, mutta vielähän ei ole mitään katsottavaa puoleen tuntiin. Käykäähän istumaan. Siinä he puhelivat hetkisen.
Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ... käykäähän tänne rekeen, onhan täällä sijaa... Matti oli tuntenut tietä kulkevan hieroja-Lienaksi. Minähän sitä kyllähän minä ... täällä kannoillakin ... tämän matkan, läähätti Liena Matin niskaan.
Antero näki ikkunasta Karilan nuoren isännän istuvan pöydän ääressä lukemassa. No, voi toki! No, johan nyt... Enhän ollut tunteakaan! Käykäähän toki... Vaan sattuipa somasti! Että vielä sai nähdä maisterin! Kun kesällä kuulin kulkeneenne ohitse, niin oikeinpa olin monta päivää raskaalla mielellä. Ei sopinut minun silloin. Eihän toki, eipä siltä.
"Käykäähän nyt, Niiranen, tänne sisään; no, Sjöblom, tule sinä kanssa; juotte kupin kahvia". Sisähuone on pieni, mutta siisti. Valkoiset uutimet akkunassa, kukkasia akkunalaudalla, ei tomun jyvästäkään yksinkertaisilla huonekaluilla. Kauniisti paistaa aurinko kauniina heinäkuun iltana puhtaasen huoneesen, jossa istuu ja puhelee joukko yksinkertaisia, onnellisia ihmisiä.
Miksi, sanopas. Kummallisia, nuo tytöt. Vai tuskassa meidän tähtemme. No, käykäähän istumaan tänne valkean luokse, niin saamme rauhassa jutella vähän aikaa. Kas noin! Kertokaapa nyt, mitä teille kuuluu? Kuinka Silja jaksaa ja lapset? Onko Ville parantunut? ANTTI. Eikä ole, huonompi vaan yhä. TOPRA-HEIKKI. Ohho! Sepä ikävää. MATLENA. On se niin ikävää ja surkeata, ettei sanoa voi.
Tulihan sieltä joku aika sitte Oskarille. Käykäähän tänne omaan huoneeseeni, hyvä maisteri! En minä mikään maisteri ole! Moneenko kertaan se on sanottava. Eero viskautui vihaisesti Elinan amerikkalaiseen keinutuoliin. Mutta saahan sitä etukäteen karahtierata. Etukäteen annettu hupenee tavallisesti niin, ettei ole mitään sitte tarpeen tullessa. No, no, ei riidellä. Minulla onkin niukasti aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät