United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tällä hetkellä selvenee minun käsitys-voimani minä tunnen, että minussa on parempi elo itämässä, uusi maailma avautuu minulle! "Minkälainen vertaus, Julia hyvä!" "Kyllä se on toden-mukaisempi kuin luulet. Ohho, tuo avioliitto on surkeampi asia, kuin mitä moni käsittää.
"Te kai hyvin rakastatte poikanne tytärtä?" "Kuinkas muuten: hän on kaikista nuorin. Ohho! Kati kultani on niinkuin vanhan ajan ihmiset; hän nostattaa ja makauttaa minua eikä päästä pahaa sanaakaan: kernaasti soisin hänelle, että pian kuolisin, sillä hänen täytyy olla niin paljo kotona minun tähden; ja kun olen kuollut, niin tahdon vasta oikein rukoilla hänen puolestaan taivaassa."
Tultuansa torpan pihalle, katseli hän etsiskellen ympärillensä, vaan kun ei näkynyt muuta elävää olentoa kuin kaakottava kana, astuskeli akka portahia ja laski kaksiperäisen pussin olaltaan porstuan nurkkaan sekä meni sitte tupaan, missä Mäkelän muori istui villoja kehräämässä. Akka kumarsi, sanoen: "Hyvää päivää! Ohho kuinka olenkin väsynyt". "Istukaa. mistä kaukaa Maija tulee?" "Niemen kylästä.
Loi silmät toisiin ja odotti, että heidän piti jotakin sanoa. Tunnustaa kumminkin hänen etevyytensä. Mimmoisia raukkoja ne olivat, nuo. Kun eivät uskaltaneet lehmän kylkeäkään taputtaa muuta kuin kaukaa kurottamalla vaan. »Ohho!» Betty meni ja tarttui molemmin käsin sen kaulaan kiinni. Hyväili sitä ja hemmotteli: »piikani, piikani, oma Kultaruusuni, so, soh! Itikatko ne kiusaavat?
Sinua kauniimpaa kukkaa ei loistava aurinko vielä ole valaissut. Allah heitä varjelkoon, Kasseki Sultaanitarta, kuuta ja lisäksi kaikkia Seraljin tähtiä, kai he kaikki kauneudesta säteilevät. Allah minua heitä solvaamasta varjelkoon, mutta minulla ei ole ollut onnea heitä nähdä, sitä vastoin kuin näen sinun kauneutesi näillä molemmilla vanhoilla silmilläni. Ohho!
»Kuinka te jaksatte noita molempia kantaa, eikö se ole liian vaivaloista?» hän kysyi. »Mitäs kun täytyy», vastasi vaimo. »Eipähän tässä liene armoa, vaikka katkeaisi tuohon paikkaan.» »Antakaa suuremman kävellä. Riskiltä pojaltahan se näyttää.» »Sillä on kurjalla ohimovika, ettei kestä astua kuin pienen matkaa aina kerrallaan.» »Ohho! No, tule sitten tänne, niin minä kannan.
SILJA. Elä, hyvä lapsi, kurista minua. Menisit nyt tuutimaan pikku Annaa, niinkuin äsken jo pyysin. MAIJU. Kyllä, kyllä, jahka vähäisen vielä katson Villeä. No, nyt! Minä tuudin oikein kahden käden, ettei herää. Näinikään. Näettekö, äiti, näinikään. SILJA. Hyvä, hyvä. Ei, elä laula, että Ville saa nukkua. Ohho, nytpä hän jo aukaiseekin silmänsä taas. VILLE.
Tultuansa torpan pihalle, katseli hän etsiskellen ympärillensä; mutta kun ei näkynyt muuta elävää olentoa kuin kaakottava kana, astuskeli akka portaita ylös ja laski kaksiperäisen pussin olaitaan porstuan nurkkaan ja meni sitte tupaan, missä Mäkelän muori istui villoja kehräämässä. Akka kumarsi, sanoen: »Hyvää päivää! Ohho kuinka olenkin väsynyt.» »Istukaa. Mistä kaukaa Maija tulee?»
KORTESUO. Sinä et sitä tiedä? Ohho! Sitten on asiasi hyvin epävarmalla pohjalla. RIIKKA. Entäpä kun hän jo on mennytkin toiselle? Mitäs sitten? MIKKO. Hän saa purkaa. KORTESUO. Vaikkako olisi jo vihittykin? MIKKO. Vaikka. KORTESUO. Mutta ellei hän tahdo? MIKKO. Niin minä hänet siihen pakotan. KORTESUO. Elä, elä? Käykö se laatuun? MIKKO. Sitä minä en kysy, käykö laatuun vai ei.
Miksi, sanopas. Kummallisia, nuo tytöt. Vai tuskassa meidän tähtemme. No, käykäähän istumaan tänne valkean luokse, niin saamme rauhassa jutella vähän aikaa. Kas noin! Kertokaapa nyt, mitä teille kuuluu? Kuinka Silja jaksaa ja lapset? Onko Ville parantunut? ANTTI. Eikä ole, huonompi vaan yhä. TOPRA-HEIKKI. Ohho! Sepä ikävää. MATLENA. On se niin ikävää ja surkeata, ettei sanoa voi.