Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Nyt koska Josefina oli hänen jättänyt tarvitsi hänen särjetty sydämensä ystävän, vain kyllä ei hän koskaan rakastaisi tätiä niin kun hän rakasti Josefinaa, vaan ompa ystävyyskin suloinen, varsinkin kun osottaikse totuutensa kullassa. Hän toimitti Oskarille "kamari-herran" nimen ja, antoi hyviä toivoja pikaiseen korotukseen. Oskari rupesi mielistymään sen kauniin lesken seuraan.
Kymmenkunta vuotta oli kulunut viimeisestä tapauksesta, kun hän eräänä päivänä sai kirjeen, sisältäen nämät sanat: Kuolevainen Viola toivoisi sanoa viimeiset jäähyväiset Oskarille. Seuraa lähettilästä. Minun tiimani ovat luetut. Heti heitti Oskari takin päälleen ja seurasi pikkuista, kehnoin vaatteisin puettua tyttöä Sibyllakadulle, josta hän vietiin matalaan ja onnettomaan mökkiin.
Suurella vaivalla onnistui Josefinalle saada kirjoittaa Oskarille; hän pakeni varhain aamulla ulos, ehkä oli kylmä pakkanen, että nurkat paukkuivat, hakemaan erinäistä sanan-saattajaa vanhaa hänelle uskollista akkaa joka kohta lähti kaupunkiin Oskaria hakemaan.
Hän näytti hänelle sisarensa toisen kirjeen, josta Josefina ensin hämmästyi, ja sitten tuli murhelliseksi. Hän kirjoitti joka posti-päivä Oskarille, vaan ei saanut vastausta. Oskari puolestansa kirjoitti myös, mutta yhtä turhaan. Täti luki ja voitosta iloiten kumpaisenkin helleitä ilmoituksia.
Siitä ei kukaan tiedä, se on ikuinen salaisuus. Mihinkä aikoivat? Oskarille ei ollut mitään; Josefinan poisviemisellä loukautui hän molempien suojelijainsa majorin ja hänen sisarensa kanssa. Vaan samoin kun heidän lämpimät sydämensä ei pitänyt lukua pyry-ilmasta samoin eivät he pelänneet sitä epä-vakaista tulevaisuutta, jota yhteisesti hakivat.
Tuskin oli Oskari saanut rakkaat omaisensa terwehdytetyksi ja matkareppunsa sisään saaduksi, kun hän jo kiirehti Antin luo. Sanatonna, äänetönnä syleili Antti towin ystäwäänsä ja kyyneleet wieriwät hänen poskiansa myöden; yhtä innokas oli Oskarin kuin Antinkin terwehdys. Eiwät olleet Oskarille tuntemattomat ystäwänsä kirjalliset harrastukset; kirjewaihdon kautta oli se hänellä tiedossa.
Tulihan sieltä joku aika sitte Oskarille. Käykäähän tänne omaan huoneeseeni, hyvä maisteri! En minä mikään maisteri ole! Moneenko kertaan se on sanottava. Eero viskautui vihaisesti Elinan amerikkalaiseen keinutuoliin. Mutta saahan sitä etukäteen karahtierata. Etukäteen annettu hupenee tavallisesti niin, ettei ole mitään sitte tarpeen tullessa. No, no, ei riidellä. Minulla onkin niukasti aikaa.
Leski laski kätensä tämän vanhan upsierin olalle, antaen kulettaa itseänsä hyppy-huoneesen, ja tuntiikse täydesti palkituksi. Paalin lopettua, viittasi hän Oskarille, joka sai auttaa häntä vaatettamisessa ja saattaa häntä vaunuihin, joihin hän jällen kutsuttiin. Tätiänsä tällä tavoin seurattuansa kotiin, käskettiin ajajan saattaa häntäkin vaunuissa kotiinsa.
Edellisessä taas kehoitti hän veljeänsä lähettämään hänelle niitä kirjoja, jotka Josefina kirjotti Oskarille ja pitämään tarkasti vaaria, posti-laukun taloon tullessa, jos joku kirja olisi Josefinalle, kätkemään se ja lähettämään uudella päälyksellä hänelle. Sillä tavoin olisi heidän yhdistyksensä katkaistava; hän antoi myös veljellensä tiedon millä tavalla oli kiinittänyt Oskarin pääkaupunkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät