United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huonot owat hänen muutkin waatteensa, mutta minulla on liika, ehyt hame; sen särjen minä ja teen siitä hänelle waatteet", sanoi äiti towin waitiolon perästä. "Kylläpä tässä on kilin neuwot elämisen tarpeiden kanssa. Hiuki hywän henkensä sai panna, jos mieli oli saada toista lehmää sen sijaan, jonka naapurin Matti ojaan tappoi.
"Wielä; hän on naimisissa." "Eikö hän jaksaisi teitä elättää?" "Ei. Hän on köyhissä naimisissa ja hänellä on paljo lapsia; hänellä on kyllä työtä turkeistaan." "Entäs tyttärenne?" Se kysymys näytti mummoon käywän kipeästi. Hän säpsähti kysymyksen kuultuansa ja oli towin wastaamatta. Nähtäwästi taisteli joku sisällinen tunne hänen rinnassaan, sillä hänen hengityksensä käwi tiheästi ja raskaasti.
Minä loin silmäni Hennaan ja katseensa kohtasi minun katseeni. Heti kun hän huomasi, että minä katselin häntä, loi hän silmänsä maahan; oliko se häpeän tahi ylönkatseen wuoksi, sitä en woinut päättää, mutta siitä aioin hetimmiten selwän ottaa. En woinut olla kisapaikalla, waan lähdin pois ja menin suoraa päätä kotiin. Siellä towin oltuani sain sanoman, että susiwouti oli mennyt Hennan kotitaloon.
Kun he towin aikaa oliwat olleet tuossa hämmästyksen hurmiossa, toipui mökin isäntä ensin ja kysyi: "Mitäs isäsi siihen sanoo?" "Olen isälle esitellyt asiani, mutta hän ei ollut taipuwainen tuumilleni", sanoi Jaakko. "Mutta jos hän tekisi sinut perinnöttömäksi?" "Entäs sitten?" "Tulisit sitten yhtä köyhäksi kuin mekin olemme", sanoi mökin isäntä. "Jos niinkin käypi, niin käyköön!
Muista mitä olen sinulle wiime aikoina puhunut ja muista mitä olet luwannut! Muista pikku Kerttua ja pikku poikaa! Oih! Hän näytti uupuwan tuon kuiskutuksen jälkeen ja ummisti silmänsä. Towin ajan päästä awasi hän ne taas, katsoi minuun ja näytti tahtowan ojentaa minulle kätensä, mutta woimattomuus sen esti. Minä ymmärsin hänen tarkoituksensa ja otin hänen kätensä omaani.
"Tämän pyynnön woisin kieltää keneltä hywänsä, mutta teiltä en woi", sanoi hän towin päätä puoli=surullisesti. "No, alkakaamme siis...! Joko kauwankin olette ollut poissa kotitienoistanne?" aloittelin minä. "Kuusi wuotta." "Ja aiwan rautatien töissä?" "Aiwan rautatien töissä. Kun toisesta paikasta on työ loppunut, olen siirtynyt toiseen." "Mistä te olette oikein kotoisin?"
"Se tuhannen roisto", sanoi wanhempi waimo taas towin waiti oltuansa ja ponnistellessaan paksussa lumessa; luultawasti liikkui hänen mielessään silloin joitakin muistoja. "Niin, hänen sen wietäwän tähtensähän me tätä kaikkea saamme kärsiä", säesti nuorempi; jota taas seurasi äänettömyys ja ankarat ponnistukset eteenpäin. Yhä ankarammin riehui kylmä pohjoinen ja yhä ankarammaksi tuli tuisku.
Tuskin oli Oskari saanut rakkaat omaisensa terwehdytetyksi ja matkareppunsa sisään saaduksi, kun hän jo kiirehti Antin luo. Sanatonna, äänetönnä syleili Antti towin ystäwäänsä ja kyyneleet wieriwät hänen poskiansa myöden; yhtä innokas oli Oskarin kuin Antinkin terwehdys. Eiwät olleet Oskarille tuntemattomat ystäwänsä kirjalliset harrastukset; kirjewaihdon kautta oli se hänellä tiedossa.
Ukon silmät muljahteliwat, sauwan nolke lakkasi kuulumasta ja äänettömyys syntyi. Kun äänettömyyttä oli towin aikaa pitkittynyt, kohotti ukko päänsä ja huokasi sywästi. "Ehdotuksesi on oiwallinen, ja ihme kumma, kun en minä itsestäni ole tuota huomannut! Sen parempi, mitä pikemmin asia tulee toimeen, ja minä laitan niin että se heti tapahtuu", sanoi ukko päättäwästi. Nuorempi sokea kohosi ylös.
Towin aikaa sitä tehtyänsä, huomasi hän, että siinä oli huolellisesti koetettu jäljitellä hänen käsialaansa, mutta samassa älysi hän, että wielä selwemmin pilkisteli siitä esiin tehtailijan käsiala. Mieheni otsa oli kirkastuneena, kun hän sieltä palasi. "Se ei ole kenenkään muun kuin tuon konnan työtä, mutta sen hän saa wielä katkerasti katua", sanoi hän.