United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jääjäykkänä istuu kuningas, Ja muoto on kalman kalvakas. Sotaseurue kauhuun karmistuu Ja istuu vait ja ääneti suu. Käy tietäjät esiin, ei yksikään Tulimerkkejä pysty selittämään. Belsassarin, ennenkun loppui yö, Hänen vartiajoukkonsa hengiltä lyö. Pyhiinvaellus Kevlaariin. On ikkunassa äiti Ja poika vuoteellaan. "Sä etkö nouse, Vilhelm, Nyt saattoa katsomaan?"
Nyt naurukin vaikeni kerrassaan; Koko seura on vait kuni haudassaan. Ja katso ja katsos! seinällen Tuli silmihin ihmiskätönen; Ja piirteli, piirteli seinällen Tulikirjoitusta he näkivät sen. Jääjäykkänä istuvi kuningas, Ja muoto on kalman kalvakas. Hovijoukkio kaikk' oli kauhuissaan. Ei tohtinut kenkään liikkuakaan. Tuli tietäjöitäkin, vaan ei nää Punakirjaimia voi selvittää.
Oli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen, yli maiden se kauas loisti ja siintoselkien; yltympärillä tuoksui puutarhat vihannat, miss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat. Kuningas korska siellä, maan-kuulu valtias, vait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas; hän julmuuksia miettii, on käsky kauheus ja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus.
Sä henkes voimat kätke veteen Ja katseen aran loihdi eteen Nuo vaiheet, jotka peittävät Viel' aijat oudot, synkeät! Sä joudu, aave tumma yön, Ja salat täytä tenhotyön! Tule, jo tule! Oot suurin taivahan ja maan, Sun vertaas ei oo Rheakaan, Ei valon ylhä valtias, Ei tuonen herra kalvakas; Ei itse Zeuskaan suurempaa Oo saava konsa kunniaa, Tule, jo tule!