Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Tänne Tapio on runsaasti kylvänyt kaikenlaisia luonnon kauneuksia; vaan myös jylhiä vuoria ja synkkiä metsiä tapaa siellä täällä silmä, semmoisia, joissa ei mikään laululintu pesi, ja missä ainoastaan joku ampiainen silloin tällöin surahtelee; joissa viiniköynnökset eivät uljastele eikä ohrakaan usein kasva.
III. Tunteita ja kuvia: Lasna ja nyt Oksalla istui laululintu Lapsen leikkiessä hiilosilla Eräs toukokuun tunnelma Miks' et sä, Luoja ? Merimiehen vaimo lapselleen On se mullakin venonen Luoja, suojaa purttani mun!
Mun istua suo hiljaa unelmoiden. Sa mulle haasta; umput aatosten lauluiksi puhkee lailla kukkien kuin veessä aukee umput ulpukoiden. Ah, totisesti sano vielä kerran ja järkkymättä, että olet mun! Oi sano, Svanhild, oi heittäytyy hänen helmaansa. Ma olen sun! Sa laululintu, lähettämä Herran!
Oli taivoni ainian kirkasna, Ja unt' oli, rauhoa, illoin. Nyt kehtona venhoni häilyvä on Nyt lauluna tuulten on soitto. Sees harvoin silmä on auringon Ja poiss' uni silmistä illoin on. Sadat kerrathan viel' olin valveillain, Syvät kaihot ja tuskat rinnassain, Kun taivahan rannalta pilkoitti Jo alkavan aamun koitto. Oksalla istui laululintu. Lauleli, viserteli.
Aagot huomasi muutoksen, ja hän luuli sitä ensin vihaksi, joka mieluisimmin tahtoi riistää armoleivän hänen kädestään ja ajaa hänet talosta; mutta kun hän vihdoin sai toisen käsityksen heidän luonteestaan, niin hän oli mielestään kuin pieni laululintu häkissä, jonka ulkopuolella kissa rautalankojen välitse koettelee kuinka pitkälle kynnet ulottuvat. Missä oli turvaa? Hän tuskin sitä tiesi.
Lapsia me oomme kevään; senjälkeen saapua ei syksy saa, jolloinka laululintu karkkoaa, kotiinsa palaamatta helisevään. *Senjälkeen* ei saa koskaan talvi jäinen vaippaansa kiertää unten vainaita; ei rakkautemme, suuri, seppelpäinen, saa riutua kuin sairas värjyväinen, se kuolkoon nuorena ja rikkaana! syvässä tuskassa. Etäällä *luotas* mitä elo oisi! Se miksi *luonain* muuttuis ilman lempeä?
Ei kukaan auta, ei kukaan kuule. Seisoi takanaan mies totinen, surusilmä, kaihokatse. Auta sinä onnettomia! sanoi. Ei minusta auttajaksi, ei minulla mitään antamista... Entä laulusi lahja? Kohotti kummissaan päänsä laululintu Entä säälisi soitto? Alkoi kuivua kyynel, alkoi suoria suortuviansa. Käy kylihin, tule taloihin, laula kujilla, soita teillä, tanhuvilla! Ja mitä minä laulaisin?
Anna oli ikäänkun laululintu; tanssien ja laulellen teki hän työnsä, tuokiossa oli hän lentänyt naapuritaloon ja sieltä takaisin, mikään ei voinut häntä paikoillaan pidätellä. Kyllä hän toisinaan sai toriakin juoksemisestaan, mutta siitä välitti hän aivan vähän ja eli vaan omalla tavallansa. Kunnon palvellustyttö hän oli ja toimitti hyvin tehtävänsä, sen sanoi Tapalan emäntäkin.
Tyttöin aittaan polku käypi papintalon kautta! Kaivolan Kaisa ilmestyi laulaen, takasalpa kädessä, aitan ovelle. Kuulepas Kaisa, sinä laululintu siellä aitassa, onko se naimahommissa oleminen hauskaa? Sinuahan on jo kaksi kertaa oikein kirkossa kuulutettu Suosaaren Hannon kanssa, huomenna heilautetaan kolmas kerta. Sinä tunnet pappilan polut ja portaat, onkos se hauskaa? kysyi Vieremän Jussi.
Olisin lempinyt sinua uskollisemmasti, hellemmästi ja hartaammasti kuin yksikään sinun heikoista, kalpeista naisistasi, joilla on kipeä sydän ja rinta rautakehyksessä. Sinun tähtesi olisin elänyt huoneessasi niinkuin kesytön laululintu häkissä koko elinaikani.
Päivän Sana
Muut Etsivät