Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Min'en voinut irroittaa kättäni vainajan kädestä, en kääntää silmiäni pois hänen kasvoistansa, joille oli jäänyt tuo hymy, ja nyt ensi kertaa pyrki huulilleni kysymys: "Virka, vainaja, mitä näet nyt?" Surun sortamana oli äiti laskeunut tuolille vuoteen ääreen. Pastori istahti hänen viereensä. Vasemmalla kädellään hän syleili vaimoaan, oikealla silitteli hänen armaita suortuviansa.
Ei kukaan auta, ei kukaan kuule. Seisoi takanaan mies totinen, surusilmä, kaihokatse. Auta sinä onnettomia! sanoi. Ei minusta auttajaksi, ei minulla mitään antamista... Entä laulusi lahja? Kohotti kummissaan päänsä laululintu Entä säälisi soitto? Alkoi kuivua kyynel, alkoi suoria suortuviansa. Käy kylihin, tule taloihin, laula kujilla, soita teillä, tanhuvilla! Ja mitä minä laulaisin?
Tuprusi tanner, kuss' uros laahasi, suortuvat tummat huiskin haiskin hulmusi, kaikk' oli hiertynyt hietaan kaunis pää, jalo ennen, vaan jopa nyt vihamiesten raiskata Zeus oman synnyinmaan kamaralla sit' antoi. Noin oli Hektorin pää pölyn hiertämä. Vaan emo koito raastoi suortuviansa ja kauas hohtavan hunnun viskasi, vaikertain pojan kurjaa kulkua katsoi.
Frédérique on käynyt kalpeaksi ja vanhenevaisuutta todistava piirre tekee hänen hymyilynsä surullisemmaksi; maanpakolaisuuden levottomuutta ja kärsimyksiä osoittavat myöskin hänen tumman orpanansa kasvot. Naisten välissä istuu pikku Zaran kreivi ravistellen vaaleita suortuviansa; hänen kasvonsa, katseensa ja päättäväinen suunsa todistavat päivä päivältä varmistuvaa itseluottamusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät